Oppimisen Pohjantähdestä OPPIVA-verkostoon (osa 2)

Syvä­op­pi­misen tarinaan Suo­messa pureu­tuvan artik­kelin toi­sessa osassa käsi­tellään syvä­op­pi­misen idean leviä­mistä, NPDL-maaklus­terin roolia sekä kan­sain­vä­listä yhteistyötä. 

Sisältö 

Artik­kelin ensim­mäi­sessä osassa pureu­duttiin Oppi­misen Poh­jan­tähti -ohjelman perus­ta­miseen ja NPDL-ohjelman leviä­miseen Suo­messa. Toi­sessa osassa pereh­dytään syvä­op­pi­misen idean leviä­miseen ja ete­ne­miseen sekä kan­sain­vä­li­syyden merkitykseen. 

Miten syväoppimisen idea levisi?

NPDL:n ideaa oli helppo mark­ki­noida, koska se kiteytyi uuteen ope­tus­suun­ni­telmaan ja sen kehit­tä­miseen ja jal­kaut­ta­miseen yksi­köissä. Ope­tus­suun­ni­telman kes­kiössä olivat taidot. Kou­lu­tusta mark­ki­noitiin näkö­kul­malla, että kun lapset har­joit­te­levat näitä taitoja, he sel­viy­tyvät elä­mässä, oli­vatpa heillä eri oppiai­neissa min­kä­laiset kou­luar­vo­sanat tahansa.

Toi­saalta ns. vanhan peda­go­giikan kou­lu­kult­tuuri oli niin vah­vasti kiinni suo­ma­lai­sessa kou­lu­maa­il­massa, että tälle uuden­lai­selle ajat­te­lu­ta­valle, jota myös NPDL edusti, ei oikein löy­tynyt jalan­sijaa, vaikka se oli ope­tus­suun­ni­tel­massa. Ope­tus­hal­li­tuk­senkin edus­tajat sanoivat, että yksi vai­keimmin toteut­ta­vista asioista oli laaja-alaisen osaa­misen taidot. Ne ja monia­laiset oppi­mis­ko­ko­nai­suudet olivat aiheut­taneet paljon hämmennystä. 

Kou­lu­tus­päivä Kera­valla (3. aalto).

Ideaa myytiin myös sillä, että näiden työ­ka­lujen avulla pys­tytään joh­tamaan kouluja ja kau­punkien sivis­tys­toimia eteenpäin siten, että ope­tus­suun­ni­telma lähtee elämään kou­lujen ja päi­vä­kotien arjessa ja että toi­min­ta­kult­tuuria pys­tytään kehit­tämään. Ideaan kuului myös näkymä parem­masta elä­mästä: ”Onhan se varmaan totta, että jos ihminen on näissä kuu­dessa c:ssä kai­kissa hyvä, niin hyvin siinä sitten käy.

Syvä­op­pi­misen hanke herätti kiin­nos­tusta uuden­laiseen kou­lu­kult­tuuriin. Muut­tuiko toi­min­ta­kult­tuuri laa­jemmin? Yhteinen nimittäjä niille, jotka siinä onnis­tuivat, oli joh­tajien sitou­tu­minen kai­killa tasoilla. 

Paula Vornen mukaan ”niissä kou­luissa, jotka ovat vieneet työtä eteenpäin ja ovat kehit­täneet toi­min­ta­kult­tuu­riaan, rehtori on ollut sitou­tunut”. Niissä kun­nissa tai kau­pun­geissa, joissa on laa­ja­mit­tai­sesti pys­tytty kehit­tämään kou­lujen arkea, ylemmät joh­tajat ovat sitou­tuneet. Orga­ni­saa­tiota ja yhteisöjä täytyy johtaa niin kuin haluaa opet­tajien opet­tavan. Joh­ta­mis­kult­tuu­ris­sakin on paljon oppi­mista siinä, mil­laista on luot­ta­mukseen perustuva yhtei­söl­linen johtaminen. 

”Kou­lu­kult­tuurin muutos vaati johdon sitoutumista.” 

NPDL-maaklusterin synty ja tehtävät

NPDL-hank­keessa oli mukana useita maita, ja kus­sakin niistä oli oma maaklusteri. Suo­messa espoo­laisen Vesa Äyräksen rooli oli Cluster Lead, maaklus­terin johtaja. Hän oli vuosina 2014–2016 myös ainut hank­keeseen pal­kattu työn­tekijä. Myö­hemmin, kun Vesa palasi reh­to­riksi, mukaan hänen työ­pa­rikseen tuli Kaisa Jussila. Vesa jatkoi Cluster Leadin teh­tä­vässä reh­torin työn ohella.

Tärkeä rooli oli myös oulu­lai­sella Paula Vor­nella, jonka titteli oli New Mea­sures Lead. Hän vastasi hankkeen arvioin­nista ja kehitti sitä. NPDL:ssä toteu­tettiin kaksi kertaa vuo­dessa kan­sain­vä­linen mode­rointi. Opet­tajat tai koulut doku­men­toivat syvä­op­pi­misen peri­aat­teilla toteu­tettuja oppi­mis­ko­ko­nai­suuksia arvioi­ta­vaksi mode­roin­ti­kier­rok­sille. Paula Vornen teh­tävänä oli tuottaa NPDL:n hubiin tätä dokumentointimateriaalia. 

Mode­roin­ti­kier­rok­sissa käy­tettiin oppi­misen suun­nit­telun työ­kalua arvioimaan, miten lap­sille oli annettu eri oppi­mis­ko­ko­nai­suuk­sissa mah­dol­li­suuksia oppia NPDL-taitoja ja kuinka syvä­op­pi­minen oli mah­dol­lis­tunut niissä. Mode­roin­ti­kier­rokset olivat Vornen mukaan yksi opet­ta­vai­sim­mista ajan­jak­soista. Lisäksi hänen teh­tä­vänään oli kääntää mate­ri­aaleja suo­meksi ja luoda malli kan­sal­li­selle moderoinnille. 

Syvä­op­pi­misen hank­keessa tehtiin koko ajan myös tut­ki­musta sys­tee­misen muu­toksen toteu­tu­mi­sesta. Alku­pe­räinen ajatus oli, että kootaan yksit­täi­sistä oppi­laista koo­dattua dataa. Hubiin syö­tettiin arvioin­ti­tietoa oppi­laiden tai­tojen kehittymisestä. 

Opet­tajat arvioivat taitoja ennen oppi­mis­ko­ko­nai­suutta ja sen jälkeen, ja sitä kautta syntyi dataa tut­ki­joille siitä, miten syvä­op­pi­minen tukee oppilaan tai­tojen kehit­ty­mistä. Tämä oli Suo­messa haas­tavaa, koska meillä on tiukat tie­to­suo­ja­käy­tännöt. Arvioin­ti­tiedon kerää­mi­sestä luo­vuttiin pian myös globaalisti.

”Toi­vot­ta­vasti sel­lainen (mode­rointi) jossain vai­heessa saadaan toteu­tettua laa­ja­mit­tai­sesti täällä Suo­mes­sakin.” – Paula Vorne, 2021 

Tulevaisuuden taitoja edistävä opettaja

Juho Norrena hah­motteli väi­tös­kir­jassaan Opettaja tule­vai­suuden tai­tojen edis­täjänä (20133) mallia tule­vai­suuden tai­tojen edis­tä­mi­sestä ja opet­tajan roolin muuttumisesta:

Opet­tajan on oltava oppi­mis­pro­sessin suuri vas­tuun­kantaja, joka antaa toi­min­nallaan oppi­laille uusia mah­dol­li­suuksia toteuttaa ute­liai­suuttaan. Kes­keinen asia on ohjaajan roolin omak­su­minen. Opet­ta­ja­läh­töinen tiedon jaka­minen ei enää riitä oppi­laille, joilla on nyky­tek­no­logian avulla pääsy uusiin ja moni­puo­lisiin tie­to­läh­teisiin. Sen sijaan opet­ta­jalla on oltava ammat­ti­taitoa tehdä oppi­mista edis­täviä peda­go­gisia valintoja, perustuen omaan opet­ta­jan­kou­lu­tukseen, työ­ko­ke­mukseen sekä ylei­sesti ammat­ti­taitoon. Tule­vai­suuden taitoja edistävä opettaja ei luok­ka­huo­neessa hylkää opet­ta­misen vahvaa perin­nettä, mutta kykenee valit­semaan ole­massa ole­vista peda­go­gi­sista lähes­ty­mis­ta­voista, meto­deista sekä työ­vä­li­neistä kuhunkin oppi­mis­ti­lan­teeseen sopi­vimmat. Tule­vai­suuden taitoja edistävä opettaja kykenee myös laa­jen­tamaan oppi­mi­sym­pä­ristöä laa­jem­maksi – joko fyy­si­sesti tai vir­tu­aa­li­sesti. – Juho Norrena, (s. 164), 2013.

Norrena oli mukana kou­lut­ta­ja­tii­missä NPDL:n ensim­mäi­sessä aal­lossa. Opet­tajan roolin muut­tu­mi­sesta enemmän oppi­misen ohjaa­jaksi tuli myös kantava ajatus perus­o­pe­tuksen ope­tus­suun­ni­telman perus­teissa (2014) ja ope­tus­suun­ni­telman toi­meen­panon koulutuksissa.

Millaista kansainvälistä yhteistyötä tehtiin?

Syvä­op­pi­misen hanke oli nime­nomaan kan­sain­vä­linen hanke. Oppi­misen Poh­jan­tähden aikaan mukana oli ainakin seit­semän maata: Australia (osa­val­tioita), Euroo­pasta Suomi, Ruotsi ja Hol­lanti, Etelä-Ame­ri­kasta Uruguay, Uusi-See­lanti, joi­takin osa­val­tioita Yhdys­val­loista sekä tie­tysti Kanada.

Kan­sain­vä­listä yhteis­työtä tehtiin monella eri tavalla. Mate­ri­aaleja työs­tettiin yhdessä. Maaklus­terien joh­tajien ja New Mea­sures Leadien tapaa­misia oli sään­nöl­li­sesti. Niissä jaettiin eri maiden koke­muksia ja saatiin ohjeita mode­rointien jär­jes­tä­miseen. Myös mode­roin­neissa tehtiin yhteistyötä.

Suo­mella oli jonkin verran tii­viimpi kes­kus­te­lu­yhteys Hol­lannin kanssa jos­sakin vai­heessa, mutta se ei joh­tanut mihinkään kovin suu­ri­mit­taiseen. Myös Tans­kassa syvä­op­pi­minen herätti kiin­nos­tusta, mutta he eivät ole var­si­nai­sesti tässä ver­kos­tossa vielä mukana.

Mie­len­kiin­toisia olivat Deep Learning Labit, joita ehdittiin pitää kolme tai neljä ennen koro­na­pan­demian puh­kea­mista. Jokai­sessa niissä Suomi näkyi hyvin. Ope­tus­hal­litus oli niissä mukana, ja myös heillä oli omat puheen­vuo­ronsa. Mukana oli Suo­mesta myös kou­lujen reh­to­reita ker­to­massa omien kau­pun­kiensa tari­noita siitä, miten syvä­op­pi­mista on läh­detty viemään kau­pungin tasolla.

Koro­na­pan­demian aikana on jär­jes­tetty vir­tu­aa­li­sesti ainakin yksi Deep Learning Labia vas­taava tapahtuma. Suo­messa oli tou­ko­kuussa 2016 yhdessä NPDL Glo­balin kanssa orga­ni­soitu kou­lu­tus­ta­pahtuma, jossa pää­e­siin­tyjinä olivat Michael Fullan ja hänen kana­da­lainen tiiminsä.

Kuva 1. NPDL:n maaklus­terit 2021 (12). Lähde: https://​deep​-learning​.global/​c​h​a​n​g​e​-​l​e​a​d​e​rs/

Miten syväoppimisen idea etenee?

Lopul­linen ana­lyysi on vielä teke­mättä. Moni koulu ja kunta jatkaa edelleen upeasti, mutta osa ei ole enää mukana. Muu­tos­pro­ses­seissa tehdään vir­heitä, ja jos ollaan vii­saita, myös korjausliikkeitä.

Jäl­ki­käteen aja­tellen voidaan sanoa, että kun ensim­mäinen aalto alkoi, kaikki kou­lut­ta­jatkaan eivät olleet vielä kovin vah­voilla. Toki heillä oli jokin käsitys siitä, mitä tämä uudistus tar­koittaa. Matkan var­rella opittiin vir­heiden kautta niin paljon, että kun kolmas aalto alkoi, liik­keelle voitiin lähteä  ihan eri tavalla. 

Jokainen aalto oli hyvin eri­lainen, koska kou­lut­tajat olivat itse oppineet paljon. Toi­sessa aal­lossa – puhu­mat­takaan kol­man­nesta  –  osal­lis­tujien ei enää tar­vinnut kokea niitä samoja kom­pas­tus­kiviä kou­lut­tajien kanssa. 

Toinen ja kolmas aalto poik­ke­sivat ensim­mäi­sestä aal­losta myös niin, että kunnat ostivat kou­lu­tusta har­kin­tansa ja pää­tös­tensä mukai­sesti. Ja kuten vanha viisaus kuuluu: jos jotakin ostan, siihen sitoudun myös itse. Toki on lisättävä, että maaklus­terin kautta tuettiin hen­ki­lö­re­surssein myös toista ja kol­matta aaltoa.

Vesa Äyräs on vetänyt mie­len­kiin­toisen joh­to­pää­töksen. Muu­tos­pro­sessi on hänestä erään­lainen perus­kaava: ”Tie­dosta, mah­dol­lista, toteuta, arvioi”. Ensim­mäi­sessä pitää tie­dostaa, mitä ollaan teke­mässä. Toi­sessa läh­detään toteut­tamaan sitä. Kol­man­nessa sitä arvioidaan. Hänen mukaansa ensim­mäiseen vai­heeseen olisi pitänyt käyttää enemmän aikaa, jotta olisi ymmär­retty, mistä kai­kessa tässä oli kysymys ja mihin vii­te­ke­hykseen tämä liittyi. 

Tähän minulle itse asiassa syntyi seu­raava jako: Tie­dosta – Mah­dol­lista – Toteuta – Arvioi. Tie­dos­ta­minen on minusta tässä kai­kista tärkein vaihe. Tällä var­mis­tetaan se, että sitä perus­a­ja­tusta, mikä NPDL:ssä oli, ei liitetä “vanhan peda­go­giikan kouluun”, vaan Ful­lanin kuvaamaan “uuteen peda­go­giikkaan”. Mah­dol­lis­ta­minen on siksi tärkeä vaihe, jotta niin joh­tajat kuin opet­tajat aidosti mah­dol­lis­tavat sen, että oppi­lailla on mah­dol­lisuus oppia taitoja. Toteut­ta­minen on sitten oikeiden ongelmien rat­kai­se­mista. Lopuksi toki sitten arvioidaan ja tehdään tar­vit­tavat kor­jaukset. – Vesa Äyräs, 2021

Lisäksi hänestä tuntui siltä, että kou­luilla ja kun­nissa toi­vottiin ihme­lää­kettä ja pelas­tajaa, joka muuttaa ja pelastaa kaiken ilman, että itse pitää tehdä mitään. 

Paula Vorne pohti kou­lu­tuksen koh­de­ryhmän valinnan tär­keyttä. Saa­tiinko kou­lu­tus­ti­lai­suuksiin oikeat opet­tajat? Kun hän itse kou­lutti Oulussa ensim­mäi­sessä aal­lossa opet­tajia, kou­lu­tukseen vali­koitui eri­tyi­sesti tvt-opet­tajia. He ajat­te­livat, että kun mate­ri­aa­leissa luki Mic­rosoft, kyse oli tek­no­lo­gia­kou­lu­tuk­sesta. He oli­vatkin yllät­ty­neitä, että kyse olikin peda­go­gii­kasta ja sen kehit­tä­mistä, oppi­misen ja opet­ta­juu­denkin muu­tok­sesta. Hyvin usein opet­tajat odot­tivat, että heille annetaan val­miita tun­ti­suun­ni­telmia, joita voi toteuttaa: val­miita malleja siitä, miten homma viedään eteenpäin. Paula Vorne koetti tämän sijaan tukea opet­tajia löy­tämään omaa tietään raken­teiden muut­ta­miseen omassa luokkahuoneessaan.

Jokainen aalto oli hyvin eri­lainen, koska kou­lut­tajat olivat itse oppineet paljon. 

Kuva 3. Syvä­op­pi­misen rakenteet, työ­kalut ja pro­sessit. Kuvaan on tii­vis­tetty syvä­op­pi­misen vii­te­kehys ja sys­tee­misen muu­toksen rakenteet, työ­kalut ja pro­sessit. (ks. https://​deep​-learning​.global/​m​a​k​i​n​g​-​i​t​-​h​a​p​p​en/)

Sys­tee­misen muu­toksen tar­vetta on koros­tanut Kati Tiainen, jonka on tukenut Oppi­misen Poh­jan­tähteä Mic­ro­softin kan­sain­vä­li­seltä tasolta. Leh­ti­haas­tat­te­lussa5 vuonna 2016 hän totesi:

Tar­vitaan iso muutos. Tämä ei saa olla yksit­täisen opet­tajan varassa. Tuolla on paljon hyviä edel­lä­kä­vi­jä­opet­tajia, joiden innostus ei siirry edes seu­raavaan luokkaan… Uusi ope­tus­suun­ni­telma antaa oppi­laille eväät uudessa maa­il­massa sel­viä­miseen, mutta suun­ni­telman toteut­ta­miseen tar­vitaan kan­sal­linen tah­totila. Ei riitä, että yksit­täi­sistä opet­ta­jista tehdään työyh­teisön digi­tuu­to­reita. – Kati Tiainen, 2016

OPPIVA-verkosto jatkoi Oppimisen Pohjantähden tiellä

Oppi­misen Poh­jan­tähti -hanke päättyi vuonna 2017, kun Mic­ro­softin rahoitus loppui. Samaan aikaan NPDL-kou­lu­tuk­sessa oli menossa kolmas aalto. Poh­jan­tähden tuloksia jul­kaistiin verk­ko­si­vuilla. Tuolloin suun­ni­teltiin ja luvattiin kui­tenkin jon­kin­laista jatkoa. Pro­fessori Kirsti Longan työ­ryhmä pal­kattiin tekemään netissä ilmai­seksi jaettava mate­riaali, jossa NPDL:n laa­tu­portaat -ideaa4 loka­li­soitiin oman ope­tus­suun­ni­tel­mamme laaja-alaisen osaa­misen tai­tojen arviointiin. Lisäksi tehtiin 100 tarinaa -jul­kaisu. Siinä ker­rottiin sata tarinaa siitä, mitä kaikkea näiden vuosien aikana on onnis­tuttu tekemään. 

Vuonna 2017 jul­kis­tettiin myös Peter John­sonin ja Hannu Lauk­kasen kir­joittama NPDL- audi­toinnin5 käsi­kirja, jonka mukaista ver­tai­sau­di­tointia pilo­toitiin nel­jässä kau­pun­gissa ja yhteensä kah­dek­sassa perus­kou­lussa. Sen poh­jalta ver­tai­sau­di­tointia on kehi­telty edelleen var­hais­kas­va­tuksen ja perus­o­pe­tuksen käyttöön.

Kun Mic­ro­softin rahoitus loppui, haluttiin toimija, joka ottaisi kehit­tä­mis­työstä veto­vastuun. Aiheesta kes­kus­teltiin Espoon kau­pungin sil­loisen sivis­tys­joh­tajan Aulis Pit­kälän kanssa. Hän näki tämän erittäin tär­keänä ja lupautui ottamaan vas­tuuta myös muiden kau­punkien hou­kut­te­le­mi­sessa mukaan verkostoon. 

Vesa Äyräs muisti hyvin myös toisen tilai­suuden (Oppi­misen hui­pulla, 2017), jossa Ope­tus­hal­li­tuksen sil­loinen pää­johtaja Olli-Pekka Hei­nonen ja monet kau­pungit pitivät erittäin tär­keänä, että tätä työtä jat­ketaan. Vaikka ohjelman ame­rik­ka­laista vii­te­ke­hystä kri­ti­soitiin hieman, kau­punkien sivis­tys­toi­men­joh­tajien mie­lestä syvä­op­pi­misen hanke oli ollut tosi arvokas ja tärkeä matka, vaik­kakaan ehkä ei ole päästy ihan siihen maaliin, mihin ole­tettiin. Työtä piti heidän mie­lestään ehdot­to­masti jatkaa. 

Vuonna 2017 perus­tettiin kun­ta­kon­sortio, joka nimettiin keväällä 2018 OPPIVA-ver­kos­toksi. Ver­kos­tolle pal­kattiin kehi­tys­pääl­likkö, jonka tehtävä sijoi­tettiin kump­pa­niy­ri­tyk­selle Edi­talle. Kehi­tys­pääl­likkönä aloitti Tarja Tuo­mainen kesä­kuussa 2018.

OPPIVA-ver­kos­tolla on neu­vot­te­lu­kunta, johon kuu­luvat kaikkien mukana olevien kuntien sivis­tys­toimen-/ope­tus­toimen joh­tajat. Ver­koston toi­sessa toi­mie­li­messä, edus­ta­jis­tossa on perus­o­pe­tus­joh­tajia, lukio­joh­tajia ja reh­to­reita sekä var­hais­kas­va­tuksen joh­tajia ver­koston jokai­sesta kun­nasta. Vuoden 2022 alusta edus­ta­jiston toi­minnan tavoit­teena on syventää ja laa­jentaa toi­mi­joiden joukkoa siten, että pain­opiste on vah­vemmin kes­keisten teema-alueiden työ­pa­joissa. Näihin työ­pa­joihin osal­lis­tetaan laa­jemmin reh­to­reita ja päiväkodinjohtajia. 

Ver­koston puheen­joh­tajuus vaihtuu kahden vuoden välein. Espoo oli ensim­mäinen puheen­johtaja (2017–2019). ja vuosien 2020–2021 veto­vastuu oli Oululla. Vuoden 2022 alusta puheen­joh­tajuus on Hämeen­lin­nalla. Puheen­joh­ta­ja­kau­pun­gilla on ver­koston toi­mie­linten puheenjohtajuudet. 

Kehi­tys­pääl­likön ympä­rille muo­dos­tettiin vuoden 2019 alussa kehit­tä­mis­nyrkki, jonka roolina on ollut toimia val­mis­te­levana ja ket­teränä ryhmänä ver­koston sisällä. ”Nyr­kissä” on edus­tajat kai­kista suu­rista kau­pun­geista: Hel­sinki, Espoo, Turku, Tampere, Vantaa, Oulu sekä Kuo­piosta ja Lah­desta. Vuoden 2022 alusta Nyrkkiin on puheen­joh­ta­juuden myötä liit­tynyt Hämeen­linna. Kehit­tä­mis­nyrkki val­mis­telee ja tekee esi­tyksiä neu­vot­te­lu­kun­nalle ja toi­saalta vie käy­tännön toi­men­pi­teitä eteenpäin. Lisäksi se laatii muun muassa rahoi­tus­ha­ke­muksia yhteis­työssä Editan kanssa.

Reh­to­reilla on ollut myös oma ryhmä, jossa työs­tettiin koulun kehit­tä­misen rubrii­kistoa Ope­tus­hal­li­tuksen han­ke­ra­halla. Rubrii­kisto luo­vu­tettiin tilaa­jalle, mutta pan­demian vuoksi se jäi pahasti kesken. Työtä on tar­koitus jatkaa.

Artik­kelin ensim­mäi­sessä osassa pereh­dyttiin syvä­op­pi­misen idean leviä­miseen, NPDL-maaklus­terin syntyyn ja teh­täviin sekä kan­sain­vä­liseen yhteistyöhön.

Teksti: Martti Hell­ström, Peter Johnson, Tarja Tuomainen

Videot: haas­tat­te­lijana Martti Hell­ström, kes­kus­te­li­joina Paula Vorne ja Vesa Äyräs

 

Viitteet

1Norrena, J. 2013. Opettaja tule­vai­suuden tai­tojen edis­täjänä. ”Jos haluat opettaa noita taitoja, sinun on ensin hal­littava ne itse”. JYVÄSKYLÄ STUDIES IN COM­PUTING 169.

2Deep Learning Global. 2019. Make it happen. https://​deep​-learning​.global/​m​a​k​i​n​g​-​i​t​-​h​a​p​p​en/

3Talous­elämä 19.8.2016.

4Lonka, Kirsti ym. 2017. Tie laaja-alaiseen osaa­miseen. Hel­sinki: Mic­rosoft. https://​vimeo​.com/​2​1​5​0​0​5​199

5Johnson, P. & Lauk­kanen, H. 2017. NPDL-audi­toin­ti­kä­si­kirja Työkalu syvä­op­pi­misen ver­tai­sau­di­tointiin Suomen NPDL-maaklusteri 2017. https://​pulse​.mic​rosoft​.com/​u​p​l​o​a​d​s​/​p​r​o​d​/​2​0​1​8​/​0​7​/​N​D​P​L​_​a​u​d​i​t​o​i​n​t​i​k​a​s​i​k​i​r​j​a​.​pdf

 

Hyvä lukija!

OPPIVA-ver­koston toi­minnan uutuutena on aloi­tettu vuonna 2021 jul­kai­susarja, jonka nimeksi annettiin OPPIVA Pore. Tämän kol­meo­saisen artik­kelin tar­koi­tuksena on taus­toittaa tätä tarinaa. 

POREILE! Jos haluat kom­men­toida tai lisätä jotain uutta jul­kaisuun, ota yhteyttä: tarja.​tuomainen@​edita.​fi

Vastaa

Säh­kö­pos­tio­soi­tettasi ei jul­kaista.