Oppimisen Pohjantähdestä OPPIVA-verkostoon (osa 2)

Miten syväoppimisen idea etenee?

Lopul­linen ana­lyysi on vielä teke­mättä. Moni koulu ja kunta jatkaa edelleen upeasti, mutta osa ei ole enää mukana. Muu­tos­pro­ses­seissa tehdään vir­heitä, ja jos ollaan vii­saita, myös korjausliikkeitä.

Jäl­ki­käteen aja­tellen voidaan sanoa, että kun ensim­mäinen aalto alkoi, kaikki kou­lut­ta­jatkaan eivät olleet vielä kovin vah­voilla. Toki heillä oli jokin käsitys siitä, mitä tämä uudistus tar­koittaa. Matkan var­rella opittiin vir­heiden kautta niin paljon, että kun kolmas aalto alkoi, liik­keelle voitiin lähteä  ihan eri tavalla. 

Jokainen aalto oli hyvin eri­lainen, koska kou­lut­tajat olivat itse oppineet paljon. Toi­sessa aal­lossa – puhu­mat­takaan kol­man­nesta  –  osal­lis­tujien ei enää tar­vinnut kokea niitä samoja kom­pas­tus­kiviä kou­lut­tajien kanssa. 

Toinen ja kolmas aalto poik­ke­sivat ensim­mäi­sestä aal­losta myös niin, että kunnat ostivat kou­lu­tusta har­kin­tansa ja pää­tös­tensä mukai­sesti. Ja kuten vanha viisaus kuuluu: jos jotakin ostan, siihen sitoudun myös itse. Toki on lisättävä, että maaklus­terin kautta tuettiin hen­ki­lö­re­surssein myös toista ja kol­matta aaltoa.

Vesa Äyräs on vetänyt mie­len­kiin­toisen joh­to­pää­töksen. Muu­tos­pro­sessi on hänestä erään­lainen perus­kaava: ”Tie­dosta, mah­dol­lista, toteuta, arvioi”. Ensim­mäi­sessä pitää tie­dostaa, mitä ollaan teke­mässä. Toi­sessa läh­detään toteut­tamaan sitä. Kol­man­nessa sitä arvioidaan. Hänen mukaansa ensim­mäiseen vai­heeseen olisi pitänyt käyttää enemmän aikaa, jotta olisi ymmär­retty, mistä kai­kessa tässä oli kysymys ja mihin vii­te­ke­hykseen tämä liittyi. 

Tähän minulle itse asiassa syntyi seu­raava jako: Tie­dosta – Mah­dol­lista – Toteuta – Arvioi. Tie­dos­ta­minen on minusta tässä kai­kista tärkein vaihe. Tällä var­mis­tetaan se, että sitä perus­a­ja­tusta, mikä NPDL:ssä oli, ei liitetä “vanhan peda­go­giikan kouluun”, vaan Ful­lanin kuvaamaan “uuteen peda­go­giikkaan”. Mah­dol­lis­ta­minen on siksi tärkeä vaihe, jotta niin joh­tajat kuin opet­tajat aidosti mah­dol­lis­tavat sen, että oppi­lailla on mah­dol­lisuus oppia taitoja. Toteut­ta­minen on sitten oikeiden ongelmien rat­kai­se­mista. Lopuksi toki sitten arvioidaan ja tehdään tar­vit­tavat kor­jaukset. – Vesa Äyräs, 2021

Lisäksi hänestä tuntui siltä, että kou­luilla ja kun­nissa toi­vottiin ihme­lää­kettä ja pelas­tajaa, joka muuttaa ja pelastaa kaiken ilman, että itse pitää tehdä mitään. 

Paula Vorne pohti kou­lu­tuksen koh­de­ryhmän valinnan tär­keyttä. Saa­tiinko kou­lu­tus­ti­lai­suuksiin oikeat opet­tajat? Kun hän itse kou­lutti Oulussa ensim­mäi­sessä aal­lossa opet­tajia, kou­lu­tukseen vali­koitui eri­tyi­sesti tvt-opet­tajia. He ajat­te­livat, että kun mate­ri­aa­leissa luki Mic­rosoft, kyse oli tek­no­lo­gia­kou­lu­tuk­sesta. He oli­vatkin yllät­ty­neitä, että kyse olikin peda­go­gii­kasta ja sen kehit­tä­mistä, oppi­misen ja opet­ta­juu­denkin muu­tok­sesta. Hyvin usein opet­tajat odot­tivat, että heille annetaan val­miita tun­ti­suun­ni­telmia, joita voi toteuttaa: val­miita malleja siitä, miten homma viedään eteenpäin. Paula Vorne koetti tämän sijaan tukea opet­tajia löy­tämään omaa tietään raken­teiden muut­ta­miseen omassa luokkahuoneessaan.