Yhtenäisempi peruskoulu -teos (2024) avaa rohkeita ja kestäviä koulun kehittämisen ratkaisuja eri puolilta Suomea.
OPPIVA-verkosto järjesti verkostonsa sivistys- ja opetustoimen johdolle Merkitysmatkan vuosina 2022–2023, kun vielä elettiin koronapandemian jälkimaininkeja. Matkaoppaina olivat Tarja Tuomainen ja Vesa Purokuru. He saivat mainiosti osallistujat pysähtymään oman työnsä merkityksellisyyden äärelle ja voimaantumaan siitä huolimatta, että keskusteltiin etäyhteydellä. Verkkotapaamisissa jakauduttiin välillä pienryhmiin, joissa puhuttiin hyvin luottamuksellisesti johtamisen kipupisteistä ja tunteista, joita arkinen työ herättää.
Yksi teema, joka tuli keskusteluissa usein esille, oli yhtenäisen perusopetuksen kehittäminen. Todettiin, että olisi hyvä saada uutta ja ajankohtaista tietoa ja että kokemusten jakamiselle olisi myös tarvetta. Opetus- ja sivistystoimen johtajat ja rehtorit toivoivat ajantasaista tietoperusteista selkänojaa, koska päätöksentekijöillä ei ole riittävästi tietoa ja rohkeutta tehdä yhtenäisyyttä tukevia ratkaisuja.
Rakennusinvestointien suunnittelun tueksi tarvittaisiin uutta tietoa hyvistä oppimisympäristöjen ratkaisuista. Julkisuudessa käydystä negatiivisesta koulukeskustelusta ei ole ollut apua, vaan mediaviestit pikemminkin ovat horjuttaneet aikaisempia strategisia linjauksia tai periaatepäätöksiä.
Syntyi ajatus uudesta teoksesta, joka tarjoaisi tietoa yhtenäisen perusopetuksen kehittämisen kokemuksista eri puolilta Suomea ja yhteenvetoa siitä, mitä on saatu aikaan yli 20 vuoden kehittämistyössä. Yhtenäisen perusopetuksen idea on siivittänyt suotuisasti monien koulujen kehittämistä siitä lähtien kun perusopetuslaki tuli voimaan vuonna 1999.
Hyvien ja innovatiivisten ratkaisujen lisäksi löytyy kuitenkin lukuisia esimerkkejä siitä, että koulut pyrkivät pikemminkin sopeutumaan muutoksiin tai väistämään muutoshaasteet niin, että ne uudistavat perinteistä koulun kulttuuria ja organisaatiorakennetta mahdollisimman vähän. Tarvitaan siis rohkaisua ja positiivisia näköaloja, jotta sudenkuopilta voidaan välttyä.
Keski-ikäisen peruskoulun rytminvaihdos
Suomalainen peruskoulu on nyt viisikymppinen, kypsässä keski-iässä. Vuosien juoksussa se on voittanut ne ennakkoluulot, joita siihen 1970-luvulla kohdistettiin. Aluksi se toimi jaettuna ala- ja yläasteeseen lähes kolme vuosikymmentä.
Vuoden 1999 perusopetuslaista alkoi uusi vaihe, perusopetuksen yhtenäistämisprosessi. Tuolloin haluttiin poistaa jyrkkä hallinnollinen ja pedagoginen kahtiajako ja tasoittaa oppilaiden koulupolkua. Sen jälkeen peruskoulua on voitu kehittää yhtenäisenä kokonaisuutena. Yhtenäistä pedagogista kehittämistä on tukeneet vuosien 2004 ja 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet.
Yhteisvoimin tehty kirja Yhtenäisempi peruskoulu (2024) kertoo aluksi 2000-luvun alun kehittämishankkeista, verkostotyöstä, tutkimuksista ja raporteista. Sen jälkeen esitellään syntyneitä rohkeita ja kestäviä koulun kehittämisen ratkaisuja eri puolilta Suomea.
Hallinnollisista, pedagogisista ja hyvinvointia edistävistä ratkaisuista kannattaa ottaa oppia. Samalla niistä saa kuvan kehittyvistä kouluista ja niissä määrätietoisesti työskentelevistä ammattilaisista. Peruskoulun yhtenäisyyden ja inklusiivisuuden kehittäminen vaatii jatkuvaa työtä kaikissa kouluissa, koska yhteiskunta muuttuu joka hetki ja aina vain monimutkaisemmaksi.
Parhaimpiin tuloksiin on päästy niissä kunnissa ja kouluyhteisöissä, joissa kehittämismyönteisyys ja ammatti-identiteetistä riippumaton keskinäinen yhteistyö on saumatonta. Myös kunnan opetustoimen ja koulujen johdon sekä päättäjien sitoutuminen jatkuvaan strategiseen kehittämiseen on ratkaisevaa. Yhtenäisyyden kehittäminen on systeeminen kokonaisuus, joissa monet osatekijät tulee ottaa huomioon.
Kirjaa varten tehdyistä yli 30 haastattelusta välittyy määrätietoisuus, positiivisuus ja oppilaskeskeisyys. Monet rohkeat ratkaisut ja onnistumiset eivät ole välittyneet julkiseen koulukeskusteluun. Hyvien ratkaisujen esittely on yksi kirjan tarkoitus, ja samalla jaetaan alan ammattilaisille tietoa hyvistä käytännöistä eri puolilta Suomea.
Viime vuosikymmeninä kansallisesta koulutuspolitiikasta on tullut yhä lyhytnäköisempää pikapolitiikkaa. Hankehumpaksikin sitä on sanottu. Ylhäältä johdettujen muutosten sijaan paikallinen ja peruskoulujen sisäinen ja pitkäjänteinen kehittäminen on tuottanut parempaa tulosta. Monialainen yhtenäisyyden edistäminen vastaa koulun nykyhetken ja tulevaisuuden haasteisiin sekä luo edellytyksiä kestävälle koulun kehittämiselle.
Moniäänisiä puheenvuoroja ja värikäs kuva peruskoulusta
Kirjamme opastaa tekemään tiekarttaa yhtenäisen peruskoulun kehittämiselle, jotta koulusta tulisi jokaisen oppilaan kannalta entistä parempi kasvuyhteisö, hyvinvoinnin ja iloisen oppimisen paikka.
Kirja koostuu moniäänisistä puheenvuoroista, käytännön koulutyön kuvauksista, haastatteluista ja tutkijoiden puheenvuoroista. Kirjan esipuheen kirjoitti professori Pasi Sahlberg. Hän on työskennellyt viime vuodet Australiassa, ja tämän kirjan kansien sisällä hän monen vuoden tauon jälkeen kirjoittaa suomeksi ja suomalaisille lukijoille.
Sahlberg kirjoittaa kansainvälisen kokemuksensa pohjalta suomalaisen koulutuspolitiikan ihanuudesta ja outoudesta sekä digitaalisen elämäntavan luomasta henkisen hyvinvoinnin kriisistä. Hän kuvaa kolme askelta, joiden avulla päästäisiin tulevaisuuden kouluun ja kuinka voisimme yhteisvoimin edetä kohti tulevaisuuden yhtenäistä peruskoulua.
”Suomi ei voi palata koulutusmaailman huipulle nykyisillä suoritusmittareilla mitattuna. Eikä sen tulisi edes olla tavoitteenakaan. Meillä on kuitenkin oiva mahdollisuus olla edelleen esikuvana muille, jos uskallamme rohkeasti muuttaa kurssia kohti uudenlaista koulua.
Taitoa ja osaamista meillä on, puuttuva elementti on rohkea yhteisesti luotu unelma uudesta suomalaisesta peruskoulusta.” (Sahlberg, s. 14)
Peräänkuulutamme rohkeutta edetä kehittämisessä harkiten ja viisaasti. Hyvistä ratkaisuista kannattaa ottaa opiksi ja soveltaa parhaalla mahdollisella tavalla oman kunnan perusopetuspalveluissa tai omassa koulussaan. Muutos on matka – ei valokopio, kuten Michael Fullan jo vuosia sitten totesi.
Kirja syntyi ilon kautta ja toivottavasti se välittyy lukijalle
Kun saimme myönteisen kustannuspäätöksen kesäkuun alussa 2023, ryhdyimme kokoamaan kirjoittaja- ja toimitustiimiä. Vuonna 2008 Peter Johnson ja Kimmo Tanttu olivat toimittaneet artikkelikokoelman Kestäviä ratkaisuja kouluun. Kokemuksia yhtenäisestä perusopetuksesta (PS-kustannus). Tarvitsimme tiimiin mukaan rehtoreita, jotka ovat käytännön koulun johtamisessa kiinni.
Onnistuimme kokoamaan hienon tiimin, kun rehtorit Mari Heikkinen Helsingistä ja Hanna Maunumäki Kokkolasta lähtivät heti ensimmäisellä kysäisyllä mukaan. Työ alkoi luistaa kesällä 2023. Vauhti vain kiihtyi syksyllä haastattelujen kokoamisen myötä. Niistä saimmekin hyvän aineiston, vaikka vain pieni osa pääsi esille kirjan sivuille haastattelulainauksien muodossa. Aikataulu oli tiukka, koska tavoitteena on kirjan julkaisu EDUCA 2024:n aikaan. Aikataulu piti, ja julkistamistilaisuudesta lähtien olemme saaneet paljon myönteistä palautetta.
Olimme iloisia, kun saimme on myös ajankohtaisia tieteentekijöiden puheenvuoroja kirjaan mukaan. Professori Pasi Sahlberg kirjoitti teoksen esipuheen, ja asiantuntevaan dosentti- ja professorijoukkoon tulivat mukaan myös Tanja Äärelä, Jyrki Huusko, Janne Pietarinen ja Petri Salo Rovaniemeltä, Joensuusta ja Vaasasta. Lämpimät kiitokset asiantuntevista ja kriittisistäkin artikkeleista heille kaikille. Kiitokset ansaitsevat myös kaikki haastatellut. Kaikkiaan kirjaan antoi panoksensa kirjoittajana tai haastateltavana yhteensä 44 henkilöä.
Jotakin piti tietenkin rajata kirjasta pois, koska tavoittelimme tiivistä ja helposti luettavaa teosta. Ehkä ”ylijääneistä” ideoista syntyy jatkoa tälle teokselle. Prosessin aikana syntyi myös uusi rakenne ja muoto siitä, millaista alamme ammattikirjallisuus voisi olla myös jatkossa.
Kirjan loppuluvussa kokoamme kirjan keskeisen annin tiekartaksi yhtenäisempään ja inklusiivisempaan peruskouluun. Teos julkaistiin sekä perinteisenä paperikirjana että e-kirjana, ja siitä kiitos dynaamiselle kustantajallemme Professional Publishing Finlandille.
Rakkaudesta lajiin – peruskoulumme tarvitsee hyvää kehittämiskeskustelua
Lopuksi haluamme kiittää OPPIVA-verkostoa siitä, että teoksen syntyidea lähti liikkeelle verkoston keskusteluista. Toivomme, että kirja saa verkostossa hyvän vastaanoton ja aktiivisen lukijakunnan.
Mielestämme OPPIVA-verkostossa kannattaisi miettiä, miten verkoston sisällä voitaisiin muodostaa yhteistyörakenteita yhtenäisen perusopetuksen kehittäjien välille. Liike jatkuu, kuten tanssitaiteilija Jorma Uotinen on sanonut.
Tekijätiimi on perustanut Facebook-ryhmän, jossa tarjotaan mahdollisuus keskusteluun ja vuorovaikutukseen asian tiimoilta. Kevään ja syksyn 2024 aikana siellä järjestetään myös verkkotapaamisia kirjan teemojen mukaisesti. Tervetuloa mukaan!
Yhtenäisyys on peruskoulun kehittämisen supervoima!
Yhtenäisempi peruskoulu – kirjan tekijätiimi
Peter Johnson, Kimmo Tanttu, Mari Heikkinen & Hanna Maunumäki