Syväoppiminen kasvattaa tulevaisuuden kansalaiseksi

Syvä­op­pi­misen tuoma riemu ei pysy kera­va­laisen Ahjon koulun rajojen sisällä, vaan viih­tyisyys ja hyvin­vointi leviävät myös lähia­lueille. Elä­män­tai­tojen har­joit­te­le­minen on noussut tär­keäksi oppi­misen muu­toksen myötä. 

Mil­laisia taitoja tar­vitaan tule­vai­suuden työ­elä­mässä? Miten syvä­op­pi­minen voi auttaa löy­tämään omat vahvuutensa? 

Syvä­op­pi­minen kar­tuttaa elä­män­taitoja, tie­tävät Kera­valla sijait­se­vassa Ahjon kou­lussa työs­ken­te­levät opet­tajat Minna Jalava ja Irina Nuortila. Syvä­op­pi­miseen pereh­tyneet Irina ja Minna koros­tavat näitä taitoja maa­il­massa, jossa tietoa voi opis­kella netistä ja kaikkea ei tar­vitse enää ope­tella ulkoa. 

Ahjon kou­lussa on viime aikoina har­joi­teltu syvä­op­pi­misen tai­doista etenkin tiimityöskentelyä. 

– Kun lapsi käy tämän polun läpi, niin miten val­tavan tai­tavia kan­sa­laisia heistä tuleekaan! Irina ja Minna kiteyttävät.

Irina Nuortila (vas.) ja Minna Jalava

Taidot edellä -ajattelua arkeen

Kou­lussa nos­tetaan vuo­sittain esille ja har­joi­tellaan sykleittäin osa-alueita, jotka kuu­luvat syvä­op­pi­misen käsitteen alle. Esi­mer­kiksi tii­mi­taitoja on har­joi­teltu tehos­te­tusti, ja opet­tajat pai­not­tavat tässä taito-sanaa. 

Lapset har­joit­te­levat työs­ken­te­lemään eri­lai­sissa tii­meissä. On tärkeää har­joi­tella monen­laisia rooleja ryh­mässä. Näitä rooleja ovat esi­mer­kiksi puheen­johtaja, kirjuri, tsemppari ja kel­lottaja. Irina ja Minna pai­not­tavat syvempää pureu­tu­mista näihin tai­toihin, jolloin niistä tulee enemmän tie­toi­seksi. Kon­kreet­tinen taidot edellä -ajattelu on lisään­tynyt arjessa.

Irina ja Minna pai­not­tavat syvempää pureu­tu­mista näihin tai­toihin, jolloin niistä tulee enemmän tie­toi­seksi. Kon­kreet­tinen taidot edellä -ajattelu on lisään­tynyt arjessa.

– Sanal­lis­tamme asioita paljon ja autamme lapsia poh­timaan ja tie­dos­tamaan, mitä he ovat teke­mässä. Ei vain niin, että oppilaat etsivät jotakin tietoa, vaan heidän on oleel­lista pohtia, mil­laisia taitoja tar­vitaan tavoit­teeseen pääsemiseksi. 

Kou­lussa on oppi­laita, joilla on sosi­aa­liseen yhdes­sä­oloon liit­tyviä haas­teita, ja toi­min­ta­tavat ovat olleet har­joit­taneet erin­omai­sesti myös sosi­aa­lisia taitoja.

– Elä­män­tai­tojen har­joittelu oppi­misen rin­nalla on noussut arvoonsa oppi­misen muu­toksen myötä, opet­tajat iloit­sevat. – Toi­min­nal­linen oppi­minen on niin iso osa arkeamme, että emme istu kovin kauan paikoillamme.

Oppilaiden vahvuudet esiin

Vah­vuus­pe­da­go­giikan ajatus kulkee taus­talla ja näkyy voi­mak­kaasti koulun arjessa. Kaikki saavat olla sel­laisia kuin ovat, ja jokai­sella on omat vah­vuu­tensa. Jokainen on sama­nar­voinen ja voi kokea ole­vansa hyväk­sytty porukassa.

Kou­lussa käy­tössä olevat Huomaa hyvä -kortit aut­tavat nimeämään vah­vuuksia. Kortit ovat mukana myös oppi­mis­kes­kus­te­luissa, joissa käydään jokai­sella luokka-asteella läpi oppilaan vahvuuksia.

– Oli ihanaa nähdä, kun van­hem­matkin valit­sivat lasta kuvaavia kortteja. Van­hemmat ovat kehuneet kyseistä mene­telmää anta­massaan palaut­teessa, sillä he eivät ole aina muis­taneet sanoittaa lap­selleen, missä tämä on hyvä. 

Tänä syksynä Ahjon kou­lussa on kes­ki­tytty syvä­op­pi­misen alueista myös glo­baaliin kan­sa­lai­suuteen, ja yksi kan­ta­vista aja­tuk­sista on, miten oppi­laista voi kas­vattaa vas­tuul­lisia tule­vai­suuden kan­sa­laisia. Nykyisten ala­koulun oppi­laiden työ­paikat eivät vält­tä­mättä sijaitse Suo­messa, ja myös ammatit muuttuvat. 

Opet­tajat panos­tavat siihen, että kukin oppilas huomaa oman äidin­kie­lensä olevan vahvuus: joku osaa vaikkapa viroa, venäjää, englantia ja suomea, ja näin moni­puo­linen osaa­minen auttaa hakemaan tule­vai­suu­dessa töitä hyvin laa­jalta alueelta.

Ahjon kou­lussa käy­tössä olevat Huomaa hyvä -kortit opet­tavat lapsia huo­maamaan hyvän sekä itsessään että muissa ja aut­tavat hah­mot­tamaan, miten omia vah­vuuk­siaan voisi kehittää. 

Iloa ja viihtyvyyttä koko asuinalueelle

Syvä­op­pi­misen käy­tän­teiden tuoma ilo ei pysy vain koulun rajojen sisällä. Yhteis­työtä on tehty alueen asuk­kaiden, muun muassa van­husten ja maa­han­muut­ta­ja­ryhmien kanssa. 

– Lapset huo­ma­sivat, että bus­si­py­säkin ympä­ristö on täynnä tupa­kan­tumppeja. Aloimme tutkia asiaa. Las­kimme ja sii­vo­simme tumppeja ja teimme aiheesta dia­grammin. Tämän jälkeen tie­do­timme asuk­kaita: oletteko huo­manneet, että aluetta on sii­vottu joka aamu ja aina ilmestyy uusia roskia? 

Irina ja Minna ovat havainneet, miten lapsi huomaa täl­laisen vai­kut­ta­mistyön kautta, että pie­nillä teoilla on isoja mer­ki­tyksiä. Ajatus muuttuu kon­kreet­ti­seksi lähellä tapah­tuvien hyvien tekojen kautta. 

– Täl­laista ajat­telua olemme yrit­täneet iskostaa lasten mieleen: mitä minä voisin tehdä itse oman ympä­ristöni ja hyvin­vointini eteen? 

Koro­na­pan­demia ei estänyt luo­vuuden käyt­tä­mistä. Vaikka sisä­ti­loissa kokoon­tu­miset olivat har­vassa, ulkoa löytyi val­lat­tavaa tilaa. Tii­mi­työs­ken­telyn har­joit­te­le­minen hui­pentui läheiseen metsään val­mis­tettuun tai­de­polkuun, josta löytyi muun muassa lin­nun­pönttöjä, hyön­teis­ho­telleja ja savitöitä. 

Kau­punki jär­jesti tai­de­näyt­te­lystä ker­tovat kyltit. Keravan some­ka­na­vista on voinut lukea ilosta, jota met­sä­näyttely on tuonut vierailijoille. 

– Lap­sille siitä heräsi valtava me-henki, joka näkyy kou­lus­samme. Yksi lin­nun­pönttö ei olisi erot­tunut, mutta 30 pönttöä muo­dosti val­tavan hienon, värikkään lintulaakson. 

”Mitä voisin tehdä itse ympä­ristöni ja oman hyvin­vointini eteen?” 

Ei paluuta vanhaan

Syvä­op­pi­misen opet­ta­minen on muut­tanut Irinan ja Minnan omaa ajat­telua ja suh­tau­tu­mista työhön, eikä entiseen opet­ta­ja­joh­toi­suuteen ole paluuta. Yli 20 työ­vuoden jälkeen he ovat havainneet, että ammatti ei ole enää sama kuin uran alussa. 

– Aikanaan yli­opis­tossa saadun kou­lu­tuksen perusteet ovat toki samat, mutta kou­lu­maailma on aivan toinen. Tar­vitaan jat­kuvaa kehit­ty­mistä ja halua nähdä asioita uudella tavalla. Jokai­sessa amma­tissa on myös muu­tos­vas­ta­rintaa: on tur­val­lista tehdä asiat niin kuin ne on aina tehnyt. 

Tii­mi­työ­ajattelu on laa­jen­tunut myös aikuisiin, ja Ahjon kou­lussa eri tiimit vas­taavat eri asioista kuten Irina ja Minna syvä­op­pi­mi­sesta. Tii­mi­työs­kentely on poi­kinut monen­laista hyvää muun muassa tapah­tumien, tee­ma­päivien ja hyvien toi­min­ta­ta­pojen jaka­misen muodossa. 

Minna aloitti tänä syksynä Irinan työ­parina ja pääsi sisään yhtei­so­pet­ta­juuden iloihin. Tämä sujui hel­posti, koska luokka on toi­minut jo muu­tamia vuosia kahden opet­tajan voimin.

– Olen toi­minut kuu­kauden ajan yhtei­so­pet­ta­juuden parissa ja näen jo nyt kaikki ne val­tavat mah­dol­li­suudet, joita tähän liittyy. Enkä oikeastaan havaitse tässä mitään nega­tii­vista. Oma opet­tajuus ja peda­go­ginen ajattelu on muut­tunut, Minna iloitsee.

Irina ja Minna koros­tavat, että yhdessä teke­minen on myös aikui­sille tärkeää. Mah­dol­lisuus luoda itsensä näköinen työnkuva innostaa. 

– Eräskin oppilas kysyi yhtenä aamuna, että miksi olet aina niin onnel­lisen näköinen!

Ahjon kou­lussa on kehi­telty tii­mi­työ­kortit, joista jokainen koulun opettaja on saanut omat kap­paleet käyt­töönsä. Korttien avulla har­joi­tellaan eri rooleja ryh­mä­töissä jaka­malla rooleja ja teke­mällä kor­teissa olevia teh­täviä. Oppilaat har­joit­te­levat eri­laisia asioita oman luokka-asteensa mukaisesti. 

”Tar­vitaan jat­kuvaa kehit­ty­mistä ja halua nähdä asioita uudella tavalla.” 

Sitoutuminen auttaa menestymään syväoppimisessa

Opet­tajat toteavat, että syvä­op­pi­minen ei ole tuonut haas­teita omassa kou­lussa. Yksi avain­tekijä onnis­tu­mi­sessa on, että kaikkien täytyy olla sitou­tu­neita toimintaan. 

– Meillä koko hen­ki­lö­kunta toteuttaa tätä jol­lakin tasolla. Olisi han­kalaa, jos joku ei alle­kir­joit­taisi toi­mintaa ollenkaan. 

Irina ja Minna tie­dos­tavat, että muutos vie toki aikaa. On oltava rohkea ja kokeiltava eri­laisia toimintatapoja. 

– Kaikki ei vält­tä­mättä mene heti täy­del­li­sesti, jolloin mie­timme, mitä voi­simme tehdä toisin. Kyl­lähän me arvioimme itseämme, joskus aika kriittisestikin. 

Irina ja Minna ovat havainneet, että ala­kou­lussa syvä­op­pi­mista on vielä helppo opettaa, sillä koko ope­tuksen voi rakentaa syvä­op­pi­misen ympä­rille. Ylä­kou­lussa haas­teena voi olla opet­tajan vaih­tu­minen tunneittain.

– Syvä­op­pi­mi­sessa ei ole yhtä oikeaa tapaa toimia, vaan jokainen on mukana omalla per­soo­nallaan ja sydä­mellään. Meidän tapamme tehdä asioita ei ole ainoa oikea, vaan ympäri Keravaa tehdään mie­let­tömiä juttuja. Näistä kuu­le­minen tuottaa wau-efektin ja innon soveltaa kuultua omassa koulutyössään.

Iri­nalla ja Min­nalla on vinkki kun­nille, jotka ovat har­kinneet syvä­op­pi­misen toteut­ta­mista: aja­tusten vaih­ta­minen eri kou­lujen välillä on todella tärkeää. Niistä saa hyviä ideoita, joista jotkut toi­mivat sel­lai­senaan, osa taas toi­sella tavalla toteu­tettuna tai idean poikasina.

Ket­tu­ju­listeet ker­tovat tii­mi­työ­tai­tojen polusta, jolla pieni kettu etenee ope­tellen tii­mi­työ­taitoja. Tekstit ja kuvat sanal­lis­tavat asiaa oppi­laille ja aut­tavat hah­mot­tamaan, missä osaa­misen vai­heessa itse on.

”Ei ole yhtä oikeaa tapaa toimia, vaan jokainen on mukana omalla per­soo­nallaan ja sydämellään.” 

Syväoppiminen on tulevaisuutta

Syvä­op­pi­mista toteu­tetaan kera­va­lai­sissa oppi­lai­tok­sissa var­hais­kas­va­tuk­sesta toi­selle asteelle, mikä ilah­duttaa Irinaa ja Minnaa. 

– Olemme saaneet aiheesta paljon kou­lu­tusta, ja koska kou­lu­tukset kos­kevat kaikkia kouluja, kai­killa on saman­laiset mah­dol­li­suudet toteuttaa asioita. Jos perhe muuttaa Keravan sisällä, lapsi saa saman­tyyp­pistä ope­tusta ja kas­va­tusta jokai­sessa koulussa. 

Iri­nalla ja Min­nalla on selkeä näkemys syvä­op­pi­misen tulevaisuudesta. 

– Eihän nyky­päivänä pärjää ilman tätä. Jos syvä­op­pi­minen ei ole jos­sakin vielä käy­tössä, niin on korkea aika ottaa se käyttöön. Tämän päivän lapset tar­vit­sevat näitä taitoja, ja heidän tule­vai­suu­tensa on meille sydämen asia. 

Opet­tajat koros­tavat, että lasten tule­vai­suutta ei voi ennustaa täysin. On her­kul­lista pohtia, mitkä ammatit ovat osa tule­vai­suutta ja mitkä häviävät kokonaan tai mil­laisia uusia taitoja tarvitaan.

– Syvä­op­pi­minen on laa­jen­tanut omaa ajat­te­lu­tapaa kou­lu­maa­il­masta, ope­tuk­sesta ja lap­sista. Onhan tämä maa­ilman paras ammatti, Irina ja Minna kiteyttävät. 

 

Teksti: Riina Lahtinen

Vastaa

Säh­kö­pos­tio­soi­tettasi ei jul­kaista. Pakol­liset kentät on mer­kitty *