Sivistyksen vihreä siirtymä

  • | OPPIVA Pore

Peter Johnson tar­kas­telee artik­ke­lissa sivis­tyksen tarinaa mah­dol­li­suutena hyvän elämän edel­ly­tysten saavuttamiseen. 

Sisältö 

Sivis­tyk­sestä puhut­taessa palataan ehkä joi­denkin mie­lestä jo kulu­neisiin aiheisiin ja käsit­teisiin. Kun tar­kas­tellaan suo­ma­laista sivis­tys­kes­kus­telua viime vuosien tie­teel­listen artik­kelien valossa, on syn­tynyt tuo­reita näkö­kulmia, joissa kat­sotaan tule­vai­suuteen ja hah­mo­tellaan yhteis­kun­nal­lisen muu­toksen tar­vetta ja mah­dol­li­suuksia. Sivis­tyksen käsite ja mer­ki­tys­si­sältö kehittyy yhteis­kun­nal­lisen kehi­tyksen myötä. 
”Pelkän tie­tojen ja tai­tojen ker­ryt­tä­misen sijaan sivis­tyk­sellä on tar­koi­tettu maa­il­man­kuvan ja -kat­so­muksen muo­dos­tu­mista, moraa­li­suuden ja tun­teiden jalos­tu­mista, luonteen vah­vis­tu­mista sekä kasvua per­soo­nal­liseen ihmi­syyteen, jossa kukin yksi­löl­listyy omalla tavallaan ympä­rillään olevien kult­tuu­risten läh­tö­kohtien saat­te­lemana ja mate­ri­aa­listen ehtojen mää­rit­tämänä.”1

Viime vuosien aikana on syn­tynyt eko­so­si­aa­lisen sivis­tyksen käsite2, jonka avulla pyritään vas­taamaan glo­baaliin eko­lo­giseen kriisiin, jonka uhka on kas­vanut vuosi vuo­delta. Mitä epä­var­mempaa arkemme ja tule­vai­suu­temme on ja mitä komplek­si­sempia ongelmat ja haasteet ovat, sitä enemmän me tar­vit­semme sivis­tystä: tie­dol­lista järjen sivis­tystä, sydämen sivis­tystä sekä val­miutta ja halua yhteiseen ja yhtei­söl­liseen osal­li­suuteen ja toi­mintaan eli yhteis­kun­nal­lista sivis­tystä3. 

Sivistys-käsite oli jo 1800-luvulla yksi suo­ma­laisen yhteis­kunnan avain­kä­sit­teistä, ja siihen liittyy eri­laisia mer­ki­tys­ker­ros­tumia. Käyt­tä­miimme käsit­teisiin pii­loutuu kult­tuu­risia ja yhteis­kun­nal­lisia raken­teita, jotka mää­rit­tävät tie­tä­mät­tämme ajat­te­lu­ta­po­jamme4. Siksi on aiheel­lista päi­vittää sivis­ty­sa­jat­te­luamme tässä moni­mut­kais­tu­vassa maa­il­massa. Toi­vot­ta­vasti tämä artikkeli saa aikaan poh­dis­kelua ja kes­kus­telua laaja-alai­sesta sivis­tyksen vih­reästä siir­ty­mästä5 ja sen merkityksestä.

Peter Johnsonin profiilikuva
Peter Johnson

Sivistystä kansalle jo yli 150 vuoden ajan

Suo­ma­lainen kan­san­si­vistys saa­vuttaa huo­mat­tavia virs­tan­pyl­väitä, kun Senaatin kan­sa­kou­lua­se­tuk­sesta ja kun­nal­listen kan­sa­kou­lujen alka­mi­sesta tulee täyteen 150 vuotta6, yleistä oppi­vel­vol­li­suutta on ollut 100 vuotta7 ja perus­koulu-uudis­tuk­sesta tulee 50 vuotta8. Kan­san­si­vis­tyksen9 ja sen tulosten valossa kan­san­si­vis­tyksen pol­kumme näyttää menes­tys­ta­ri­nalta, vaikka se ei olekaan kovin pitkä. Kan­sa­koulun isä Uno Cyg­naeus oli vuonna 1857 iloinen, kun näytti siltä, että kan­sa­kou­lu­laitos todella oli syn­ty­mässä maahamme: 

”Tämä ilah­duttaa kan­sa­koulun ystävää, sillä jos kerran tun­nus­tetaan kan­san­si­vistys yhteis­kun­nalle yhtä hyö­dyl­li­seksi ja vält­tä­mät­tö­mäksi kuin rau­tatiet, teol­lisuus ym., niin täytyy kan­sa­kou­lu­har­ras­tuksen pian käydä ylei­sem­mäksi ja nii­denkin, joilla syystä tai toi­sesta on vas­ten­mie­li­syyttä kan­sa­kou­luihin, myöntää että heidän oma etunsa vaatii kansan sivis­tyksen edis­tä­mistä.”10 

Kan­san­si­vis­tyksen vaa­timus ja polku ovat kul­keneet rinnan suo­ma­laisen yhteis­kunnan teol­lis­tu­misen ja kulu­tusyh­teis­kunnan syn­ty­misen kanssa. Jos koulu-uudis­tukset kautta aikain ovat kokeneet myös vas­ta­rintaa, tämä ”kou­luo­pe­tuksen piilo-ope­tus­suun­ni­telma11” on puo­lestaan tukenut teol­lisen yhteis­kunnan nousua, luon­non­va­rojen yli­ku­lut­ta­mista, jat­kuvan talous­kasvun ideo­logiaa ja luonnon kes­to­ky­vystä piit­taa­mat­to­muutta. Todel­li­sissa ope­tus­suun­ni­tel­missa näistä tavoit­teista ei tie­tenkään puhuta.

Toi­saalta koulu on osa yhteis­kuntaa ja se toimii yhteis­kun­nassa ylei­sesti hyväk­syt­tyjen arvojen mukai­sesti. Siir­tymät arvojen ja ajat­telun aika­kau­desta toiseen ovat hitaita. Kun Brundt­landin raportti12 mää­ritteli kes­tävän kehi­tyksen käsitteen13 jo vuonna 1987, se tuli vah­vemmin esille eko­so­si­aa­lisena sivis­tyksenä suo­ma­lai­sissa ope­tus­suun­ni­tel­missa vasta vuoden 2014 perus­o­pe­tuksen ops-perus­teiden myötä. Perus­o­pe­tuksen arvo­pe­rusta -luvussa on oma ala­lu­kunsa kes­tävän elä­män­tavan välttämättömyydestä: 

”Kes­tävän elä­män­tavan välttämättömyys

Ihminen on osa luontoa ja täysin riip­pu­vainen eko­sys­teemien elin­voi­mai­suu­desta. Tämän ymmär­tä­minen on kes­keistä ihmisenä kas­vussa. Perus­o­pe­tuk­sessa tun­nis­tetaan kes­tävän kehi­tyksen ja eko­so­si­aa­lisen sivis­tyksen vält­tä­mät­tömyys, toi­mitaan sen mukai­sesti ja ohjataan oppi­laita kes­tävän elä­män­tavan omak­su­miseen. Kes­tävän kehi­tyksen ja elä­män­tavan ulot­tu­vuudet ovat eko­lo­ginen ja talou­del­linen sekä sosi­aa­linen ja kult­tuu­rinen. Eko­so­si­aa­lisen sivis­tyksen joh­toa­ja­tuksena on luoda elä­män­tapaa ja kult­tuuria, joka vaalii ihmi­sarvon louk­kaa­mat­to­muutta, eko­sys­teemien moni­muo­toi­suutta ja uusiu­tu­mis­kykyä sekä samalla rakentaa osaa­mis­pohjaa luon­non­va­rojen kes­tä­välle käy­tölle perus­tu­valle kier­to­ta­lou­delle. Eko­so­si­aa­linen sivistys mer­kitsee ymmär­rystä eri­tyi­sesti ilmas­ton­muu­toksen vaka­vuu­desta sekä pyr­ki­mystä toimia kes­tä­västi.”14

Nyky­päivänä kes­tävän kehi­tyksen mää­ri­telmä saa kri­tiikkiä sen vuoksi, että taus­talla on ajatus, jonka mukaan ”tek­no­lo­giaan perustuva talous­kasvu rat­kaisee sosi­aa­liset ja eko­lo­giset pulmat, kunhan län­si­maista kers­ka­ku­lu­tusta jat­ketaan ja ympä­ris­tö­tuhoja kehi­tys­maissa rajoi­tetaan.”15 Kes­tävän kehi­tyk­senkin ajattelu kehittyy ajan myötä. 

Onko jotain vinossa?

Kyllä. Jotain on pahasti vinossa – vali­tet­ta­vasti. Ilmaston läm­pe­ne­mi­sestä johtuva eko­lo­ginen kriisi on käsillä, ja siihen liittyy monia uhka­kuvia, joista esi­mer­kiksi luonnon moni­muo­toi­suuden häviä­minen on peruut­ta­ma­tonta. 

Vaikka kas­vi­huo­ne­kaa­su­pääs­töjen vähen­tä­mi­seksi on ase­tettu kan­sain­vä­lisiä tavoit­teita ja tehty toimia, ihmis­kunta lisää kaiken aikaa ilma­kehän kas­vi­huo­ne­kaa­sujen määrää. Maa­il­man­laa­juiset päästöt ovat 2010-luvulta alkaen nousseet vuo­sittain ja vuonna 2019 päästöt nousivat uuteen ennä­tykseen. Suu­rimmat pääs­täjät ovat Kiina, Yhdys­vallat, Euroopan unioni ja Intia.16 

Koska tiede ja tek­no­logia eivät yksin tarjoa riit­täviä rat­kaisuja aikamme suu­rimpaan ja glo­baaliin kriisiin, niin tar­vitaan uuden­laista sivis­tystä, joka voi saada aikaan voi­makkaan käänteen parempaan. Sivistys on käsit­teenä ja ilmiönä muo­tou­tunut moneksi ajan kuluessa.17 Sillä on ensi­si­jaisen tärkeä mer­kitys ihmi­seksi kas­va­mi­sessa, mutta se myös rakentaa yhteis­kun­taamme ja tule­vai­suut­tamme. Sivistys on tahtoa, taitoa ja halua huo­lehtia itseä, omaa yhteisöä ja maa­ilmaa kos­ke­vista asioista.18 Tässä mer­ki­tyk­sessä sivistys on yhteis­kun­nal­linen muu­tos­voima, jonka myön­teisiä vai­ku­tuksia voimme löytää historiasta. 

Ekososiaalisesta sivistyksestä voimaa ajatusten vihreään siirtymään

Sivis­tyksen suuri tarina tähtää paremman, kel­poi­semman ihmisen19 luo­miseen ja hyvän elämän20 saa­vut­ta­miseen. Mitä se voi merkitä juuri nyt – tässä ajassa?
”Hyvän elämän edel­ly­tykset voidaan turvata uudis­ta­malla ole­mas­sao­lomme ihan­netta mate­ri­aa­li­sesta ja talous­kes­kei­sestä ajat­te­lusta mer­ki­tys­kes­keiseen. Eko­so­si­aa­linen sivistys vah­vistaa luot­ta­musta tule­vai­suuteen. Sivistys ilmenee vapauden ja vastuun tasa­painona ihmisen ajat­te­lussa ja toi­min­nassa rajal­li­sella maa­pal­lolla, ja se kon­kre­ti­soituu kes­tä­vämpänä elä­män­tapana, yhteis­kuntana ja kult­tuurina. Eli­ni­käinen oppi­minen on sivis­ty­misen vält­tä­mätön edel­lytys.”21

Eko­so­si­aa­li­sessa sivis­tyk­sessä avar­retaan sivis­tyksen perin­teisiä näkö­kulmia, ja siihen kyt­ketään mer­ki­tyksiä eko­lo­gi­suu­desta ja elämää yllä­pi­tä­vistä ja sää­te­le­vistä luon­non­jär­jes­tel­mistä. Ihminen on täy­del­li­sesti riip­pu­vainen luon­nosta, ja siksi ihmisen toi­minnan tärkein kri­teeri tulee olla eko­lo­gisten vai­ku­tusten har­kinta.22

Edel­liseen liittyen toi­seksi tärkein kri­teeri on ihmi­soi­keuksien luo­vut­ta­mat­tomuus, joka ilmenee arvokkaan elämän mah­dol­li­suuksien ja ihmi­syyden puo­lus­ta­misena. Kol­man­neksi tärkein kri­teeri on vakaa talous, joka mah­dol­listaa rajal­lisen maa­pallon resurssien jaka­misen ja kaikkien ihmisten perus­tar­peiden tyy­dyt­tä­misen – yhden maa­pallon rajoissa. Uusi eko­so­si­aa­linen sivis­tys­kä­sitys on hie­rar­kialtaan siis päin­vas­tainen23 kuin se, johon totuimme talous­kasvun vuo­si­kym­meninä. Talous tulee nähdä uudessa valossa eli alis­teisena sosi­aa­li­selle ja eko­lo­gi­selle kes­tä­vyy­delle.24

Eko­so­si­aa­linen sivistys ja tule­vai­suu­temme krii­si­nä­kymät luovat pai­neita kas­va­tuksen ja kan­san­si­vis­tyksen kri­tiikkiin. Tar­vit­semme ajat­te­lu­ta­po­jamme uudis­tavaa kas­va­tusta ja ope­tusta. Sen avulla voidaan luoda vaih­toehtoja val­lit­se­valle tek­no­lo­gi­aus­kolle ja kes­tä­mät­tö­mälle kulut­ta­ja­kan­sa­lai­suuden ihan­teelle. Uuden­lainen eko­so­si­aa­linen sivistys siirtää huomion kes­ki­pisteen itse­kes­kei­sestä mie­li­hyvän tavoit­te­lusta ja kulu­tuksen ihan­noin­nista toisia ihmisiä kun­nioit­tavaan ja arvos­tavaan suuntaan sekä kes­tävän luon­to­suhteen saa­vut­ta­miseen. Tämä puo­lestaan edistää eko­lo­gi­sesti kes­tävään elä­män­muotoon siir­ty­mistä, koska vas­tuuseen kas­vanut kykenee suun­taamaan mie­li­ha­lunsa raken­ta­valla tavalla, luon­nosta vas­tuuta tuntien.25

Aja­tusten vihreä siirtymä ei tapahdu todel­lakaan hel­posti, koska kas­vatus ja kan­san­si­vistys on kyt­kök­sissä yhteis­kun­nassa val­lit­seviin arvoihin ja uskoon tek­no­logian yli­ver­tai­sesta kyvystä rat­kaista tule­vai­suuden –  ja myös kes­tä­mät­tö­myyden ongelmat. Tar­vit­tavaa arvojen ja aja­tusten siir­tymää voi verrata man­ner­laat­tojen siir­tymiin ja niiden vaa­timiin voimiin. 

Ekososiaalinen sivistys kasvatuksen ja oppimisen perustaksi

Eko­so­si­aa­linen sivis­ty­minen tähtää ihmis­kuvaan, jolla on kyky edistää eko­so­si­aa­lisen sivis­tyksen pää­määriä ja toimia vas­tuul­lisena maa­il­man­kan­sa­laisena. Eko­so­si­aa­li­sesti sivis­tynyt ihminen ymmärtää oman toi­min­tansa vai­ku­tukset toisiin ihmisiin, luontoon ja yhteiskuntaan.

Maa­ilmaa hah­mo­tetaan sys­tee­mi­sesti ja moni­nä­kö­kul­mai­sesti eri­lai­sista kyt­kök­sistä muo­dos­tuvana kudelmana. Koska ongelmat ovat sisäk­käisiä ja yhteen punou­tu­neita, tar­vitaan monia­laista ja uudis­tuvaa osaa­mista sekä työ­kaluja komplek­si­suusa­jat­teluun.26

Uudis­tuvaa ihmis­kä­si­tystä kohti ete­ne­minen edel­lyttää koko­nais­val­tai­sesti ja sys­tee­mi­sesti sivis­tys­toi­mialan tavoit­teiden uutta mää­rit­telyä ja uutta tär­keys­jär­jes­tystä. Poh­dit­ta­vaksi tulee myös se, tulisiko uusi tär­keys­jär­jestys kon­kre­ti­soitua ope­tusalan lain­sää­dän­nössä, ope­tus­suun­ni­telmien raken­teessa ja sisäl­löissä sekä pai­kal­lisia ope­tus­suun­ni­telmia ohjaa­vissa val­ta­kun­nal­li­sissa perusteissa.

Seu­raa­vaksi muu­tamia kon­kreet­tisia toi­men­pi­teitä, joiden avulla askelia kohti kes­tävää tule­vai­suutta voidaan edetä.

  • Kan­sal­lisen kou­lu­tus­po­li­tiikan tasolla eko­so­si­aa­lisen sivis­tyksen käsite tulee ottaa ope­tus­suun­ni­telmien ydin­tee­maksi, johon kyt­ketään muut kasvun ja oppi­misen tavoitteet. 
  • Oppi­mis­kä­sitys tulee uudistaa ja oppi­misen kes­keisenä tavoit­teena tulee olla eko­so­si­aa­lisen sivis­tyksen tai­tojen tie­dos­ta­minen ja saavuttaminen. 
  • Koska matka kohti kes­tävää tule­vai­suutta luo jän­nit­teitä val­lit­sevan sivis­tyksen arvo­pohjan suhteen, suh­teessa yhteis­kun­nal­liseen todel­li­suuteen sekä kou­lu­tusta kos­keviin odo­tuksiin, ope­tus­hen­ki­löstön ja ope­tus­hal­linnon tulee saada riit­tävää uudis­tavaa ja pit­kä­kes­toista koulutusta. 
  • Samoin opet­ta­jan­kou­lu­tuksen sisällöt ja muodot tulee uudistaa saman pää­määrän saavuttamiseksi.

Tarvitaan lisää kestäviä paikallisia päätöksiä

Yleis­si­vis­tävän kou­lu­tuksen jär­jes­täjänä toi­mivat pää­asiassa kunnat. Kuntien tasolla pää­tetään pai­kal­li­sista ope­tus­suun­ni­tel­mista ja var­hais­kas­va­tuksen suun­ni­tel­masta, minkä lisäksi kunnat yllä­pi­tävät sivis­tys­toimen pal­ve­lu­verkkoa. Kuntien päät­täjien sekä sivis­tys­toimen hal­linnon ja johdon tulee tukea eko­so­si­aa­lisen sivis­tyksen edis­ty­mistä kunnissa. 

Eko­so­si­aa­liseen sivis­tykseen kuuluu vaa­timus ihmi­soi­keuksien ja oikeu­den­mu­kai­suuden toteu­tu­mi­sesta. Ope­tuk­sessa ja kas­va­tuk­sessa se mer­kitsee inklusii­vi­suuden toteu­tu­mista yleisenä kas­va­tus­pe­ri­aat­teena. Jokaisen lapsen ja nuoren tulee saada yhden­ver­tai­sesti laa­du­kasta ja yksi­löl­lisiin tar­peisiin vas­taavaa ope­tusta sekä yhdessä oppi­mista, joka tukee kas­vu­yh­teisön yhtei­söl­li­syyttä ja sosi­aa­liseen vas­tuul­li­suuteen kas­va­mista. Lap­si­vai­ku­tusten arvioin­neissa tulee lasten oikeuksien toteu­tu­misen rin­nalla arvioida myös eko­so­si­aa­lisen sivis­tyksen tavoit­teiden toteutumista.

Kuntien päi­väkoti- ja kou­lu­verk­kojen raken­nusin­ves­toin­neissa tulee jo suun­nit­te­lussa ottaa läh­tö­koh­daksi raken­nuksen elin­kaaren aikainen opti­maa­linen hii­li­ja­lan­jälki, eko­lo­giset ener­gia­rat­kaisut, moni­käyt­töisyys ja yhteisöllisyys. 

Kun­ta­ta­solla pää­tetään monien sivis­tys­toimen tuki­pal­ve­lujen jär­jes­tä­mis­pe­ri­aat­teista, kuten esi­mer­kiksi kou­lu­kul­je­tuk­sista ja -ruo­kai­lusta. Han­kin­tojen kil­pai­lu­tuk­sessa on ase­tettava kri­teerit siten, että jokainen han­kinta edistää kes­tävää kehitystä. 

Tulee harkita keinoja, joilla edis­tetään pla­ne­taa­risen ruo­ka­valion27 toteu­tu­mista ja ruo­ka­hä­vikin mini­moi­mista kuntien ruo­ka­pal­ve­luissa. Tai päästöjen vähen­tä­mistä lisää­mällä kes­tävää liik­ku­mista kou­lu­mat­koilla ja pääs­töt­tö­myyden suo­si­mista kou­lu­kul­je­tuk­sissa ja jul­ki­sessa lii­ken­teessä.28

Opetus- ja kas­va­tustyön uudis­tavan peda­go­giikan kes­kiössä tulee olla joh­don­mu­kainen ote oikeu­den­mu­kaisuus-, eet­tisyys- ja vas­tuu­ky­sy­myksiin. Nykyistä enemmän tulee pohtia val­lit­sevan elä­män­tavan vai­ku­tuksia ihmisiin, luontoon, kult­tuu­reihin, demo­kra­tiaan sekä luon­non­va­rojen rajal­li­suuteen. Par­haim­millaan uudistava oppi­minen on yhtei­söl­linen pro­sessi, jossa kaikki oppijat ja myös opet­tajat ovat val­miita tar­kas­te­lemaan uudelleen omia käsi­tyk­siään, arvojaan ja mer­ki­tyk­siään.29

Kes­keistä on myös se, että oppi­vissa yhtei­söissä kyetään nykyistä paremmin yksin­ker­tais­tamaan ilmas­ton­muu­toksen moni­mut­kaista koko­nai­suutta, jonka poh­jalta voidaan tehdä kes­täviä pää­töksiä ja valintoja jatkuvasti.

”Rat­kaisun puo­lelle aset­tu­minen omien arkisten valin­tojen kautta voi avata uuden mer­ki­tys­nä­köalan omaan elämään toisin kuin ongelmien vah­vis­tajana ole­minen.”30

Hyvien puheiden ja aiko­musten lisäksi tar­vitaan tekoja. Mikä on sinun eko­so­si­aa­linen kestävä tekosi tänään ja huo­menna? Mitä aiotte tehdä yhdessä kotona, työ­pai­kalla tai opet­tajana yhdessä oppi­laittesi kanssa?

Viitteet

1 Tomperi & Belt 2019, 41

2 Salonen & Brady. 2015. Eko­so­si­aa­linen sivistys herättää luot­ta­musta tulevaisuuteen.

3 Salo, P. 2020. Kas­vatus ja sivistys Suomen menes­tys­ta­ri­nassa. Esi­telmä 1.9.2020.

4 Kokko, H. 2019.

5 Vihreä siirtymä on tuttu käsite tek­no­logian kehi­tys­nä­ky­mistä. Tässä vir­heällä siir­ty­mällä tar­koi­tetaan laa­jempaa sivis­tyksen siir­tymää, kuin mitä osaa­misen ja työn muu­tok­sesta on viime aikana puhuttu. Ei siis ole kysymys vain työn muu­tok­sesta tai miten kou­lu­tuksen sisältöjä taikka tut­kin­to­ta­voit­teita pitäisi muuttaa, vaan tär­keys­jär­jes­tystä tulee muuttaa.

6 1866. Senaatin kansakouluasetus.

7 1921 Laki ylei­sestä oppi­vel­vol­li­suu­desta. Kunnat tosin saivat siir­ty­mä­aikoja kou­lujen raken­ta­miseen, jopa 16 vuotta.

8 1972–1978 Perus­koulu-uudistus tuli voimaan maas­samme asteittain poh­joi­sesta etelään.

9 Kan­san­si­vis­tyk­sellä tar­koi­tetaan tässä jul­kisin varoin kus­tan­net­tavaa kai­kille yhteistä kou­lu­tusta. Alun perin
kan­sa­kou­lu­lai­tosta, nykyisin perus­o­pe­tusta. Ks. Ahonen, S. 2003, 20–21.

10 Cyg­naeus, U. 1857. Muutama sana Suomen kan­sa­kou­lu­lai­tok­sesta, 4–5.

11 Piilo-ope­tus­suun­ni­tel­malla tar­koi­tetaan jul­ki­lausu­mat­tomia vaa­ti­muksia, joita koulun käy­tänteet ja oppi­ma­te­ri­aalit
aset­tavat oppi­laille. Ks. Broady, D. 1986. Piilo-opetussuunnitelma.

12 Report of the World Com­mission on Envi­ronment and Deve­lopment: Our Common Future. 1987.

13 Kestävä kehitys: On sel­laista kehi­tystä, joka vastaa nyky­päivän tar­peisiin vaa­ran­ta­matta tulevien suku­polvien mah­dol­li­suutta vastata omiin tarpeisiinsa.

14 Ope­tus­hal­litus. 2014. Perus­o­pe­tuksen ope­tus­suun­ni­telman perusteet 2014, 16.

15 Häyry, M. 2022. Kestävä kehitys on huono ja kes­tä­mätön ideo­logia. HS. Mielipide.

16 Suomen ympä­ris­tö­keskus. 2022. Maa­ilman kas­vi­huo­ne­kaa­su­päästöt kas­vavat yhä. Artikkeli 1.9.2022.

17 Salo, P. 2014. Sivis­tyksen aika. Kas­vatus-lehti - Kou­lu­tuksen tut­ki­mus­laitos, 45(2), 182–183.

18 Emt.

19 Emt.; Heik­kinen, H., Kaukko, M., Kii­la­koski, T. & Kemmis, S. 2023.

20 Salonen & Brady. 2015. Eko­so­si­aa­linen sivistys herättää luot­ta­musta tulevaisuuteen.

21 Salonen & Brady. 2015.

22 Lai­ninen, E. 2018. Trans­for­ma­tii­vinen oppi­minen eko­so­si­aa­lisen sivis­ty­misen mah­dol­lis­tajana; Salonen & Brady. 2015.

23 Salonen & Brady. 2015

24 Lai­ninen, E. 2018.

25 Lai­ninen, 2018; Värri 2018

26 Siirilä, J., Heik­kinen, H.L.T., Pos­tareff, L., Mäki, K. 2022

27 Kal­tiala, U. 2020.

28 EU. 2021. Lahti – Euroopan ympä­ris­tö­pää­kau­punki 2021.

29 Lai­ninen, 2018

30 Salonen & Bardy, 2015

Lähteitä

Ahonen, S. 2003. Yhteinen koulu - tasa-arvoa vai tasa­päi­syyttä? Kou­lu­tuk­sel­linen tasa-arvo Suo­messa Snell­ma­nista tähän päivään. Tampere: Vastapaino.

Broady, D. 1986. Piilo-ope­tus­suun­ni­telma. Tampere: Vastapaino.

Cyg­naeus, U. 1857. Muutama sana Suomen kan­sa­kou­lu­lai­tok­sesta. Kan­san­va­lis­tus­seura 1910, 3–17.

EU. 2021. Lahti – Euroopan ympä­ris­tö­pää­kau­punki 2021, 13. doi:10.2779/826358 

Heik­kinen, H. L. T., Kii­la­koski, T., Kaukko, M., & Kemmis, S. 2023. Miten muuttaa käy­täntöjä ihmisen ja luonnon kan­nalta kes­tä­viksi? Eko­so­si­aa­linen sivistys käy­tän­tö­ark­ki­teh­tuu­ri­teorian valossa. Kas­vatus, 54(1), 64–76. https://​doi​.org/​1​0​.​3​3​3​4​8​/​k​v​t​.​1​2​7​187

Häyry, M. 2022. Kestävä kehitys on huono ja kes­tä­mätön ideo­logia. HS. Mie­lipide. https://​www​.hs​.fi/​m​i​e​l​i​p​i​d​e​/​a​r​t​-​2​0​0​0​0​0​9​0​8​9​7​2​4​.​h​tml

Kal­tiala, U. 2020. Pla­ne­taa­rinen ruo­ka­valio on suo­si­tuksia tiu­kempi. Artikkeli 29.10.2020. https://​www​.uef​.fi/​f​i​/​a​r​t​i​k​k​e​l​i​/​p​l​a​n​e​t​a​a​r​i​n​e​n​-​r​u​o​k​a​v​a​l​i​o​-​o​n​-​s​u​o​s​i​t​u​k​s​i​a​-​t​i​u​k​e​mpi 

Kokko, H. 2018. Sydämen ja järjen sivistys – sivis­tyksen käsi­te­his­toriaa modernin mur­ros­koh­dassa. https://​journal​.fi/​k​o​u​l​u​j​a​m​e​n​n​e​i​s​y​y​s​/​a​r​t​i​c​l​e​/​v​i​e​w​/​7​7​6​8​8​/​3​8​695  

Lai­ninen, E. 2018. Trans­for­ma­tii­vinen oppi­minen eko­so­si­aa­lisen sivis­ty­misen mah­dol­lis­tajana. Ammat­ti­kas­va­tuksen aika­kaus­kirja 20 (5), 16 – 38. https://​journal​.fi/​a​k​a​k​k​/​a​r​t​i​c​l​e​/​v​i​e​w​/​8​4​515 

Ope­tus­hal­litus. 2014. Perus­o­pe­tuksen ope­tus­suun­ni­telman perusteet 2014. https://​epe​rusteet​.opin​to​polku​.fi/​#​/​f​i​/​p​e​r​u​s​o​p​e​t​u​s​/​4​1​9​5​5​0​/​t​e​k​s​t​i​k​a​p​p​a​l​e​/​4​2​6​523 

Pulkki, J. M., & Tak­kinen, P. 2022. Eko­so­si­aa­linen kysymys: Eko­so­si­aa­lisen kas­va­tusa­jat­telun teo­reet­tisia läh­tö­kohtia. Kas­vatus & Aika, 16(4), 62–79. https://​doi​.org/​1​0​.​3​3​3​5​0​/​k​a​.​1​2​0​359 

Pulkki, J., Foster, R., & Keto, S. 2022. Mitä on eko­so­si­aa­linen kas­va­tus­teoria? : Aja­tuksia Paa­vi­laisen artik­ke­lista. Kas­vatus & Aika, 16(4), 116–124. https://​doi​.org/​1​0​.​3​3​3​5​0​/​k​a​.​1​2​2​418 

Salo, P. 2014. Sivis­tyksen aika. Kas­vatus-lehti - Kou­lu­tuksen tut­ki­mus­laitos, 45(2), 182–183.

Salo, P. 2020. Kas­vatus ja sivistys Suomen menes­tys­ta­ri­nassa. Esi­telmä 1.9.2020.

Salonen, A., & Bardy, M. (2015). Eko­so­si­aa­linen sivistys herättää luot­ta­musta tule­vai­suuteen. Aikuis­kas­vatus, 35(1), 4–15. https://www.academia.edu/11334115/Salonen_A._and_Bardy_M._2015_._Ekososiaalinen_sivistys_her%C3%A4tt%C3%A4%C3%A4_luottamusta_tulevaisuuteen._Aikuiskasvatus_35_1_4-15 

Siirilä, J., Heik­kinen, H.L.T., Pos­tareff, L., Mäki, K.2022. Eet­tinen kes­tä­vyys­osaa­minen ammat­ti­kas­va­tuk­sessa. Ammat­ti­kas­va­tuksen aika­kaus­kirja, 24  (4), 4-8. https://​journal​.fi/​a​k​a​k​k​/​a​r​t​i​c​l​e​/​v​i​e​w​/​1​2​5​8​6​9​/​7​5​934 

Suomen ympä­ris­tö­keskus. 2022. Maa­ilman kas­vi­huo­ne­kaa­su­päästöt kas­vavat yhä. Artikkeli 1.9.2022. https://​www​.ilmasto​-opas​.fi/​a​r​t​i​k​k​e​l​i​t​/​m​a​a​i​l​m​a​n​-​k​a​s​v​i​h​u​o​n​e​k​a​a​s​u​p​a​a​s​t​o​t​-​k​a​s​v​a​v​a​t​-​yha 

Tomperi, T. & Belt, J.2019. Joh­da­tuk­seksi sivis­tyksen ajat­te­le­miseen. Niin & Näin 1/2019. https://​www​.aca​demia​.edu/​4​2​8​3​4​5​2​9​/​J​o​h​d​a​t​u​k​s​e​k​s​i​_​s​i​v​i​s​t​y​k​s​e​n​_​a​j​a​t​t​e​l​e​m​i​s​een 

Artikkelin tekijät 

Teksti: Peter Johnson

Videotallenne: Kohti planetaarista hyvinvointia 2023

Jyväs­kylän yli­opiston Resurs­si­vii­sausyh­teisö JYU. Wisdom. 11.1.2023 Jyväs­kylän yli­opiston Tieteen päiviä 2023. Videotallenne.

Tilai­suu­dessa pla­ne­taa­risen hyvin­voinnin käsitteen esitteli JYU. Wis­domin johtaja, eko­logian pro­fessori Janne Kotiaho. Aiheesta kes­kus­te­livat yhdessä kes­tävän hyvin­voinnin asian­tuntija, pro­fessori Arto O. Salonen, ympä­ris­tö­etiikkaan pereh­tynyt tut­ki­ja­tohtori, dosentti Teea Kor­tetmäki ja hyvin­voinnin psy­ko­logiaa tar­kas­televa filosofi Frank Martela. Kes­kus­telun juonsi pro­fessori Hannu Heik­kinen.

Linkki tilaisuuden tallenteeseen:

Kohti pla­ne­taa­rista hyvin­vointia  (1 h 47 min)

Hyvinvointityötä Lahden perusopetuksessa

Lue, miten Lahden perus­o­pe­tuk­sessa raken­netaan kes­tävää tule­vai­suutta hyvinvointityöllä: 
Lue lisää 

 

Hyvä lukija!

OPPIVA-ver­kos­tossa on aloi­tettu vuonna 2021 jul­kai­susarja, jonka nimeksi annettiin OPPIVA Pore.

POREILE! Jos haluat kom­men­toida tai lisätä jotain uutta jul­kaisuun, ota yhteyttä: tarja.​tuomainen@​edita.​fi

 

Vastaa

Säh­kö­pos­tio­soi­tettasi ei jul­kaista.

Yhteystiedot

Tarja Tuomainen, kehityspäällikkö

Facebook-f

Evästeasetukset

Kotisivut yritykselle Helpotkotisivut.fi