Ihmisoikeusaktivisti Martu Väisänen käsittelee blogitekstissä ihmisoikeuksien noudattamisen merkitystä kasvamisen rauhalle. Tärkeää on saada tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Sateenkaari-ihmisten oikeuksien turvaaminen sai alkunsa yli 50 vuotta sitten New Yorkissa, kun vähemmistöihin kuuluvat ihmiset kokivat syvää turhautumista heihin kohdistuvan väkivallan, vähättelyn sekä väärinnäkemisen vuoksi. Turhautuminen purkautui kapinana, jossa ihmiset lähtivät vastustamaan heihin kohdistuvaa alistamista ja näin purkamaan pelon ilmapiiriä. Näistä Stonewall-mellakoista muodostui maailmanlaajuisen Pride-liikkeen siemen.
Pride on ihmisoikeusliike, joka pyrkii parantamaan vähemmistöjen asemaa niin, etteivät enemmistötkään joudu pelkäämään, että heiltä otettaisiin jo olemassa olevia ihmisoikeuksia pois. Priden myötä alettiin puhumaan avoimemmin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista ja siitä yksilöllisestä äänestä, joka jokaisella ihmisellä on. Siitä oikeudesta, että meillä jokaisella olisi mahdollisuus tulla nähdyksi niin, että voisimme olla totta turvallisessa ja hyväksyvässä ympäristössä.
Pride-liike pyrkii turvaamaan myös lasten ja nuorten turvallisen kasvun omaksi itsekseen. Tämä kannattaa aina muistaa myös kun puhutaan sateenkaari-ihmisten ihmisoikeuksista. Pride-liike pyrkii turvaamaan monimuotoisuuden eli sen, että tyttöjen ja poikien rinnalla voisivat turvallisesti kasvaa myös muunsukupuoliset, intersukupuoliset ja nekin lapset, jotka eivät halua määrittää itseään. Näin yhdenvertaisuus ei ole keneltäkään pois, vaan se lisää jokaisen ihmisen tietoisuutta ja näin tekee maailmasta tasa-arvoisemman.
Turvallinen ympäristö auttaa muuttamaan maailmaa
Aihetta voi jatkaa seuraavalla ajatusleikillä: Miltä tuntuisi, jos et voisi kertoa vapaasti ja ilman solvauksen pelkoa, mitä olet tehnyt kumppanisi kanssa viikonloppuna ja miten kävitte mustikassa mökillä? Entä jos sinua ahdistaisi aina, kun menet julkisiin vessoihin tai identiteettiäsi heterona kyseenalaistettaisiin ja siitä tehtäisiin jatkuvaa pilkkaa niin lehtien mielipidepalstoilla kuin somessa? Miltä tuntuisi, jos et voisi ilmaista itseäsi turvallisesti, rauhassa?
Tätä identiteetin ja kasvamisen rauhaa meidän pitäisi muistaa antaa jokaiselle, ja tähän teemaan voi panostaa myös opetuksessa ja kouluympäristössä: jokaisella on itsemäärittelyoikeus, ja jokaisella pitää olla turvallinen ympäristö olla oma itsensä.
Sinä, jota Pride ei kosketa: Pysähdy hetkeksi pohtimaan, millainen sinun maailmasi olisi, jos sinulta otettaisiin osa perusoikeuksistasi pois, sinut nähtäisiin väärin ja näin joutuisit kohtaamaan jatkuvasti henkistä ja jopa fyysistä väkivaltaa. Miten kävisi, jos et voisikaan turvallisesti kävellä kumppanisi kanssa käsi kädessä öisellä kadulla tai puhua rakkaistasi heidän omilla nimillään?
Silloin ehkä ymmärrät, millaisia tilanteita vähemmistöjen edustajat vieläkin kohtaavat. Maailma ei ole valmis, vaikka yhdenvertaisen maailman eteen on jo tehty paljon töitä.
Olen toiminut 25 vuotta yhdenvertaisen maailman puolestapuhujana, ihmisoikeusaktivistina ja viimeiset vuodet tuottanut Oulu Pride -tapahtumaa. Oulu Pridestä on on kasvanut vuosien varrella merkittävä Oulun ilmapiiriä positiivisesti parantamaan pyrkivä ihmisoikeustapahtuma, ja pienestä, muutaman päivän tapahtumasta on tullut mittava reilun viikon ja yli 80 tapahtuman kokonaisuus.
Olen vuosien varrella nähnyt, miten maailma muuttuu ja miten varsinkin nuoret uskaltavat olla enemmän ja enemmän totta, omia itsejään. Jotta maailma muuttuu, kasvulle ja kehitykselle pitää olla positiivinen ja yhdenvertainen ympäristö.
Asenteet ja sanavalinnat tekevät ihmisen todeksi
Sanavalinnoilla ja puhetavoilla teemme totta sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä. Samoin voimme sanoittaa todeksi muun muassa muunsukupuoliset, transihmiset, aseksuaalit sekä ihmiset, jotka eivät halua määritellä itseään. Käyttämällä nimeä, jota ihminen itse toivoo itsestään käytettävän, voidaan tehdä todeksi transihmiset.
Sukupuolineutraaleilla vessoilla voidaan helpottaa ihmisten arkea (vessoja ei todellakaan tarvitse rakentaa uudestaan, vaan osan vessoista voi merkitä neutraaleiksi). Välttämällä ”me/te tytöt ja me/te pojat” -jaottelua otetaan huomioon, että joukossa voi olla myös muunsukupuolisia, jotka tipahtavat aina tämäntyyppisessä jaottelussa ulkopuolelle ja näkymättömiksi. Kyse on asenteista, siitä, miten me jokainen suhtaudumme moninaisuuteen.
Erään kouluterveyskyselyn mukaan joka neljäs sateenkaarinuori kokee fyysistä väkivaltaa ja 40 % kokee henkistä väkivaltaa kotonaan. Lisäksi sateenkaarinuorten itsemurhariski on vieläkin korkeampi samanikäisillä nuorilla yleensä. Avoimelle yhdenvertaisuuskeskustelulle ja koulutukselle on edelleen tarvetta. Voisiko koulu olla esimerkkinä nuorelle turvallisesta tilasta? On tärkeää, että nuori kokee olevansa rakastettu ja hyväksytty juuri sellaisena kuin hän on.
Ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymys, ne kuuluvat aivan kaikille! Erään kohtaamani sateenkaarinuoren sanat sateenkaarinuorten tapaamisessa jäivät mieleeni: ”Nää on tärkeitä juttuja, kun mekin voidaan olla täällä turvallisesti omia ittejämme!” Juuri tämän takia on tärkeää, että näistä asioista puhutaan ja niistä tehdään totta.
Tasa-arvoisessa kohtaamisessa on kuitenkin kyseessä yhdenvertaisuus ja se, että jokaisella meillä on oikeus olla totta ja olemassa. Minulla, sinulla sekä niillä lapsilla ja nuorilla, joita kohtaamme töissä päivittäin.