Lahdessa tiedekasvatus kuuluu kaikille

Uuden tiedon lisäksi tie­de­kas­va­tuksen pro­jek­teissa opitaan taitoja. Näitä ovat mm. yhteis­työ­taidot, opitun tiedon sovel­ta­minen ja ongel­man­rat­kai­su­taidot. Tut­ki­muk­sel­lisen tiedon ja tai­tojen kehit­ty­minen vah­vistaa lasten ja nuorten uskoa valoisaan tule­vai­suuteen ja käsi­tystä itsestä kyke­nevänä rat­kaista asioita tieteen keinoin. Ilmas­ton­muutos ja muut glo­baalit ongelmat mie­ti­tyt­tävät tämän päivän nuoria. Tie­de­kas­vatus tukee rat­kai­su­kes­keistä asen­netta ja opiskelumotivaatiota. 

Tie­deam­mat­ti­laisten osaa­minen toimii mallina niin oppi­laille kuin opettajille. 

Opet­tajan tukena toi­mivat tieteen ammat­ti­laiset. Yhteistyön aikana syn­tyvät osaa­mis­ver­kostot toi­mivat myö­hem­minkin opet­tajan oman amma­til­lisen kehit­ty­misen tukena. Yhteistyö ja uuden­lainen opetus vaatii avointa asen­netta ja ymmär­rystä siitä, että oppi­mista tapahtuu kaik­kialla, ei vain koulussa. 

Tie­de­kam­puk­sella vie­tetyt oppi­tunnit tai tie­de­pro­jektit mate­ri­aaleja hyö­dyntäen eivät ole yli­mää­räistä vaan suun­ni­teltu osa ope­tusta. Jotain voi ja pitää suun­ni­tella pois. 

Kou­lu­tuksen jär­jes­täjän vahva sitou­tu­minen tähän tie­de­kas­va­tukseen ja Jun­nu­Yli­opisto- yhteis­työhön var­mistaa yhden­ver­taisen mah­dol­li­suuden kai­kille lap­sille ja nuo­rille. Vuo­si­luok­kais­tettu ohjelma luo koko ikä­ryh­mälle yhteisen oppimiskokemuksen. 

Raken­teel­li­sesti Lahden perus­o­pe­tuk­sessa tie­de­kas­va­tus­polun tuo­mista lähem­mäksi koulun arkea on pyritty rat­komaan perus­o­pe­tuksen osaa­mis­ver­koston avulla. Osaa­mis­ver­kos­tolla var­mis­tetaan perus­o­pe­tuksen kehit­tä­mis­oh­jelman pää­määrän - hyvin­voiva ja laaja-alai­sesti osaava lapsi ja nuori – saa­vut­ta­mista. Jokai­sella kou­lulla toi­mivan luma/keke-opet­tajan sekä digi­taa­lisen kehi­tyksen peda­go­gisen vas­tuu­opet­tajan (dkp-opettaja) työn­kuviin on sisäl­ly­tetty Lahden Jun­nu­Yli­opisto -tie­de­kas­va­tus­polun kes­keisten tavoit­teiden toteu­tu­misen edis­tä­minen omalla koulullaan. 

Ope­tus­suun­ni­telman ydin mie­lestäni on siinä, että opitaan ja rat­kaistaan oikeita ongelmia ja asioita opti­maa­li­sessa ympä­ris­tössä. Itse tehden ja omien koke­musten avulla tie­dol­lista ja tai­dol­lista pääomaa kas­vattaen. Oppilaan tukena ovat ope­tuksen, tieteen ja taiteen ammattilaiset. 

Rehtori Lotta Hag­ström, Möysän perus­koulu, Lahti 

2. Opettajan näkökulma 

Opet­tajan työssä ei mate­ri­aa­leista tai ideoista yleensä ole pulaa. Mate­ri­aaleja ja kol­le­gojen ihania toteu­tuksia tulvii ainakin somessa. Muu­tenkin kii­reinen arki on täynnä kaikkea, minkä äärelle pitäisi pystyä pysäh­tymään, pitäisi ehtiä perehtymään. 

Jun­nu­Yli­opiston paketit ovat opet­ta­jalle helppoja ottaa käyttöön. Ohjel­mointi, robo­tiikka tai kier­to­talous eivät äkki­seltään monelle meistä tunnu tutuilta ja napakka val­miiksi jäsen­netty koko­naisuus on ter­ve­tullut työkalu. Oppi­laiden kanssa voi aiheesta oppia itsekin lisää. 

Par­haim­millaan Jun­nu­Yli­opiston mats­kujen kautta päätyy ottamaan aihetta laa­jem­minkin haltuun. Esi­mer­kiksi robo­tiikkaa olisi monen open vaikeaa ilman val­mista mate­ri­aalia oppi­laille opettaa, koska aiheena se on kuu­lunut harvan meistä koulutukseen. 

Lah­dessa dkp-opet eli digi­taa­lisen kehi­tyksen peda­go­giset vas­tuu­hen­kilöt kou­lu­tettiin Vexien käyttöön ja he toi­mivat omissa kou­luissaan opet­tajien tukena. Heidän työ­hönsä kuului myös oppi­la­sa­genttien val­mennus. Meillä agentit olivat aut­ta­massa luok­ka­ka­ve­reita Jun­nu­Yli­opiston ohjel­moin­ti­teh­täviä tehdessä. 

Ohjel­mointi ja robo­tiikka oli­vatkin vitos­luok­ka­lai­sille erittäin mie­luisia aiheita. Kaikkien kanssa tehtiin tietyt teh­tävät ja koko­nai­suu­dessa oli myös ylöspäin eriyt­tävää mate­ri­aalia, joita tai­ta­vammat saivat ryh­missä tehdä. 

Luo­kan­opettaja Minna Ahonen, Kär­päsen perus­koulu, Lahti 

3. Korkeakouluasiantuntijan näkökulma  

Lahden Jun­nu­Yli­opis­tosta tekee val­ta­kun­nal­li­sesti ainut­laa­tuisen se, että toi­mintaa on ollut suun­nit­te­le­massa ja siitä vastaa monta kor­kea­kou­lu­toi­mijaa yhteis­työssä kau­pungin kanssa. Kor­kea­kou­lu­asian­tun­tijan näkö­kul­masta täl­lainen toi­min­ta­malli tarjoaa luon­tevan väylän tehdä tie­de­kas­va­tusyh­teis­työtä muiden alu­eel­listen toi­mi­joiden kanssa yhteiseen, tär­keään pää­määrään pää­se­mi­seksi, koko­naisten ikä­luokkien tutus­tut­ta­mi­seksi tie­teeseen ja kriit­tiseen ajatteluun.

Lisäksi toi­min­ta­malli mah­dol­listaa alueen kou­lujen, oppi­lai­tosten ja kor­kea­kou­lujen välisen yhteistyön syven­tä­misen luon­te­vasti ja pit­kä­jän­tei­sesti. Tie­de­kas­va­tuksen tavoit­teena on tukea lasten ja nuorten itse­näisen ajat­te­lu­kyvyn ja toi­mi­juuden kehit­ty­mistä, sekä tuoda tiede kaikkien saa­ta­ville. Molemmat peri­aatteet toteu­tuvat Lahden Jun­nu­Yli­opiston toiminnassa. 

Lahden Jun­nu­Yli­opiston opinnot toteu­tetaan osana Lahden kau­pungin var­hais­kas­vatus- ja ope­tus­suun­ni­telmia, joita pyritään sisäl­töjen kautta tukemaan ja rikas­tamaan. Tie­teestä innos­tu­mista voidaan tavoi­tella myös hieman totu­tusta poik­kea­valla tavalla: Päijät-Hämeen LUMA-kes­kuksen suun­nit­telema ja toteuttama LUMA-tut­ki­muksia Tie­de­luokka SOLUssa tarjoaa 9. luok­ka­lai­sille tilai­suuden toimia rikos­paik­ka­tut­ki­joina. Joh­to­lankoja sel­vi­tetään luon­non­tie­teiden keinoja hyö­dyntäen ja kadonneen some-tähden tapaus ratkeaa lopulta kemian, mik­ro­bio­logian ja maan­tieteen tie­to­taitoja hyödyntämällä. 

Kes­keistä tie­de­luok­ka­toi­min­nassa on itse teke­minen: mik­ro­bio­logit mik­ros­ko­poivat ja tut­kivat DNA-sor­men­jälkiä, kemistit ana­ly­soivat tun­te­mat­tomia jau­heita ja maan­tie­tei­lijät kar­toit­tavat epäil­tyjen liik­keitä. Täl­laisen koko­nai­suuden suun­nittelu oli Päijät-Hämeen LUMA-kes­kuksen asian­tun­ti­joille mie­luinen mah­dol­lisuus tuottaa tie­de­kas­va­tus­si­sältö, jossa luon­non­tie­teiden ja tie­teel­lisen ajat­telun tarve tuodaan esiin osana rikostutkimusta. 

Jän­nittävä aihe on pyritty suun­nit­te­lemaan siten, että mah­dol­li­simman moni ysi­luok­ka­lainen kokisi tieteen posi­tii­vi­seksi, ja saisi kipinän tutustua aiheisiin syvemmin. Pit­källä täh­täi­mellä tämä johtaa tieteen tun­te­muksen ja sen yhteis­kun­nal­lisen arvos­tuksen lisääntymiseen. 

Johtaja Tarja Kariola, Päijät-Hämeen LUMA-keskus, Lahti