Artikkelin toisessa osassa tarkastelemme koronakriisin aiheuttamaa hyvinvointivelkaa1 suomalaisten koulujen näkökulmasta ja jaamme ideoita kolmesta koulusta, miten niissä on kehitetty oppilaiden hyvinvointia tukevia käytäntöjä. Tällaisten hyvien käytäntöjen jakaminen OPPIVA-verkostossa on juuri nyt ajankohtaista. Voit myös antaa palautetta ja kertoa omista ratkaisuista ja ideoista artikkelin lopussa olevasta linkistä. Artikkeliin sisältyy myös podcast, jossa ääneen pääsevät Koivuhaan koulun rehtori Jyrki Mikkonen ja apulaisrehtori, luokanopettaja Minna Ojanperä.
Sisältö
1 Toimivia ideoita ja käytänteitä oppilaiden hyvinvoinnin edistämiseksi
Kysyimme kolmesta kokkolalaisesta koulusta, millaisia toimivia ideoita ja käytänteitä niissä on käytössä oppilaiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Saimme mielenkiintoisia vastauksia.
1.1 Koivuhaan koulu, Kokkola: Koivuhaka kohtaa, kuuntelee ja kannustaa
Koivuhaan koulun on noin 300 oppilaan koulu, jossa toimii 1.–6. luokan yleisopetusryhmien kaksi pienluokkaa sekä valmistavan opetuksen ryhmä. Samoissa tiloissa on myös päiväkoti sekä kaksi esiopetusryhmää. Koulun peruskorjaus on saatu valmiiksi kesällä 2021.
Korjauksen valmistumisen yhteydessä toteutettiin opetushenkilöstön valmennus, jossa keskityttiin yhteistoiminnan kehittämiseen väistötiloista yhteen palaamisen helpottamiseksi. Oppilaiden osallisuuteen on paneuduttu jo aikaisemminkin, koska koulussa kohtaavat monet kielet ja kulttuurit.
Rehtori Jyrki Mikkonen kertoo koulun toiminnasta, että ”tärkeintä koulun arjessa on aito lapsen sekä perheen kohtaaminen. Opiskelussamme painottuu arjen hallinta sekä aito positiivinen vuorovaikutus koulupäivän alussa tapahtuvista tervetulotoivotuksista alkaen.”
Henkilökunta on työstänyt keinoja kohtaamiseen, kuunteluun ja kannustamiseen yhteisesti kevään ja syksyn 2021 valmennuksessa ja laatinut pelisääntöjä arjen tueksi ja konkretian takaamiseksi. Toiminnan syventämiseksi neljän K:n toimintasääntöä on tarkasteltu oppilaskunnassa ja vanhempainraadissa.
Toiminnan arviointia on pohdittu lapset ja huoltajat osallistaen. Kaikkien ihmisten – niin aikuisten kuin lastenkin – toimintaa ja mahdollisuuksia tarkastellaan yhdessä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tarkennuksia pelisääntöihin tehdään luokkatasoisissa tiimeissä myös kesken kouluvuotta.
Kiireisinä ja monille perheille raskaina aikoina olennaista on toiminnan selkeys, pitkäjänteisyys ja läpinäkyvyys yhteistyössä kotien kanssa.
Koulussa ei ohiteta hetkessä tarvittavaa aikuisen ja lapsen kontaktia kiireeseen vedoten. Kasvatustyössä ovat mukana yhtälailla koulunkäynninohjaajat kuin luokanopettajatkin ammattinimikkeestä riippumatta.
Erään kokeneen, jo eläköityneen koulun opettajan sanoja lainaten: ”Kävelkää käytävillä hitaasti.”
Koivuhaan koulussa on syvennetty yhdessä sitä, mitä nuo neljä K:ta tarkoittavat käytännössä. Valmistelussa olevassa koulun kehittämissuunnitelmassa jatketaan noiden teemojen syventämistä ja toteutumisen arviointia. Tällä hetkellä koulun johtoryhmä, joka koostuu eri luokkatasojen tiiminvetäjistä, rehtorista ja apulaisrehtoreista, on muokannut pelisäännöstöä arjen ohjeeksi seuraavan taulukon mukaisesti.
Haastateltavat: Jyrki Mikkonen ja Minna Ojanperä
Podcast: Koivuhaan koulussa kohdataan, kuunnellaan ja kannustetaan
Tässä podcastissa kokkolalaisen Koivuhaan koulun rehtori Jyrki Mikkonen ja apulaisrehtori Minna Ojanperä kertovat, miten koulun arjessa kiinnitetään huomiota oppilaiden ja koko yhteisön hyvinvointiin. Koulun yhteisöllisyyden rakentamiseen on hyödynnetty myös Koivuhaka bluesia – podcastissa kerrotaan, mikä kumma tämä Koivuhaka blues on. Podcastin lopussa Jyrki ja Minna kertovat kokemuksestaan olla mukana Poreessa jakamassa oman koulunsa tarinaa. Kannattaa kuunnella! Podcastissa mukana keskustelemassa Paula Vorne ja Tarja Tuomainen.
1.2 Mäntykankaan koulu, Kokkola: Tehdään yhdessä hyvä koulupäivä
Mäntykankaan koulussa on noin 270 oppilasta vuosiluokilla 1–6. Siellä toimivat Kokkolan kaupungin 3.–6. luokkien musiikkiluokat ja kolme erityisopetuksen pienryhmää. Koulun kehittämissuunnitelman motto on: ”Koulu on lapsia varten, ja siellä opitaan elämää varten. Tehdään yhdessä hyvä koulupäivä!”
Opettajien ja ohjaajien saamat yhteiskoulutukset ovat viime vuosina keskittyneet jokaisen oppilaan huomioimiseen ainutkertaisena yksilönä omien vahvuuksien ja positiivisen pedagogiikan korostamisella. Kokkolan yliopistokeskuksen Chydeniuksen kolmivuotinen SPISEY-hanke ”Yhteisöllistä ja osallistavaa koulua kohti” on järjestänyt opetushenkilöstölle koulutusta yhteisöllisyyden vahvistamiseksi työyhteisössä, kodin ja koulun toiminnassa sekä oppilaan kohtaamis-, tunne- sekä vuorovaikutustaidoissa.
Lapsiystävällisessä koulussa kiinnitetään huomiota koulun arjessa lapsen oikeuksien edistämiseen ja toteutumiseen. Mäntykankaan koulun aikuisten antama lupaus on näkyvissä koulun käytävien seinillä julisteina:
- Huomaan ja kohtaan sinut aidosti päivittäin.
- Kuuntelen sinua ja annan sinulle aikaani.
- Otan huomioon mielipiteesi ja annan sinulle tilaa unelmoida.
Konkreettisina keinoina koulussamme toteutetaan oppilaita osallistavia käytänteitä, muun muassa luokkapiiriä, oppilaan ja opettajan jutusteluhetkiä kuulumisten kyselyyn, luokan kuukausikokouksia sekä lukuisia small talk -kohtaamisia välituntivalvonnassa. Koulun tulee luoda mahdollisuuksia yhteiseen toimintaan ja kaveruuden vahvistamiseen. Siksi tunne- ja vuorovaikutustaitoja tulee opettaa ja sosiaalisia tilanteita mallintaa.
Lapsiystävällisen kunnan periaatteiden mukaisesti Mäntykankaan koululla on edistetty oppilaiden osallisuutta vaikuttaa koulun arkeen myös aktiivisen oppilaskuntatoiminnan avulla.
Oppilaiden hyvinvoinnin ylläpitämiseksi opetushenkilöstö sitoutuu opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa seuraaviin tavoitteisiin:
- turvalliset ja positiiviset rutiinit sekä koulupäivän struktuuri
- koronapuheesta vapaa koulupäivä oppilaille
- oppiminen on vuorovaikutusta – luokkayhteisössä korostettava oppimisen iloa, oppilailla tulisi olla positiivinen riippuvuus luokkatovereistaan
- luokissa harjoitellaan vuorovaikutus-, tunne- ja kaveritaitoja sekä mallinnetaan sosiaalisia tilanteita ja niissä toimimista
- opettaja huolehtii jokaisen oppilaan osallisuudesta – oppilas tulee luokassa kuulluksi ja nähdyksi, kukaan ei saa jäädä näkymättömäksi lapseksi
- oppilaille ei lastata vastuuta oppimisvajeesta, vaan opettajan tulee huolehtia riittävästä etenemisestä akateemisissa aineissa
Oppilaiden huoltajat aiempaa avoimempia ja kiitollisempia koululle
Opetus- ja oppilashuollon henkilöstön kokema työn merkityksellisyys on vahvistunut. Oppimisen ilo ja motivoituneisuus koulunkäyntiin on edelleen näkyvissä valtaosalla oppilaista. Oppilaiden ja perheiden kokemat haasteet ovat kuitenkin lisääntyneet huomattavasti. Uusi ilmiö on huoltajien avoimuus kertoa omasta jaksamisestaan lasten kasvattamisessa ja vanhemmuuden riittämättömyydestä selvitä arjesta lastensa kanssa.
Lasten oppimisen haasteisiin, masentuneisuuteen, itsetuhoisuuteen ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen suunniteltu yhteistyötahojen tuki vaatii pitkäaikaisia kuntoutus- ja/tai hoitojaksoja eikä näy koulun arjessa välittömästi. Koulun opetushenkilöstö toimii kuitenkin koulun arjessa oppilaan rinnalla kaiken aikaa hänen haasteidensa kanssa, kun taas muiden kuntouttavien tahojen antama tuki kohtaa oppilaan kerran viikossa tai jopa harvemmin.
Opettajien ja ohjaajien riittävään työnohjaukseen on panostettava, sillä eniten heidän voimavarojaan kuluttavien oppilaiden lukumäärä on noussut huolestuttavasti viimeisen vuoden aikana.
Mitä koronapandemiasta on opittu ja millaisia ajatuksia se antaa jatkoa ajatellen?
- Kevään 2020 etäopetuskokemusten jälkeen on ollut koskettavaa saada kokea huoltajien arvostus koulun opetusta kohtaan ja heidän pitävän koulua eräänlaisena pysyvyyttä edustavana ”turvasatamana” lastensa elämässä.
- Aikaisemmin keskustelua aiheuttanut koululaitoksen hitaahko muuntautuminen nyky-yhteiskunnan tarpeisiin edustikin pandemian aikana oppilaille tärkeitä perinteisiä arvoja jatkuvien muutosten keskellä.
- Koronapelko on lisännyt kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön inhimillisyyttä, empatiaa ja kiitollisuutta siitä, että koulu tarjoaa turvalliset, tutut ja lapsen elämässä pysyvät aikuiset usean vuoden ajan.
- Oppilaiden ja perheiden moninaiset haasteet ovat vahvistaneet opetuksen kohdentamista massaopetuksesta yksilön huomioivaan opetukseen myös yleisopetuksessa ja luokanopettajan toiminnassa. Oppilaan yksilöllinen kohtaaminen ei ole vain erityisopettajan työtä.
- Opetuksessa on keskitytty perusasioiden äärelle kevään etäopetusjakson hajanaisuuden jälkeen.
- Pandemian ajan jatkunut johtotiimin, vuosiluokkatiimien ja koko opettajayhteisön vuorovaikutteisuuden kehittämiseen keskittynyt työnohjaus on koettu tarpeelliseksi. Työnohjauksesta saatu hyöty ilman pandemian tuomaa lisähaastetta on tarpeen jatkossakin työhyvinvoinnin, työssäjaksamisen sekä motivoituneen työnteon ja -ilon vahvistamiseksi.
Ongelmia ratkotaan laaja-alaisessa yhteistyössä
Oppilaan haasteiden kohtaamisessa ja selvittämisessä pyritään ratkaisukeskeisyyteen. Yksittäisen oppilaan ympärille luotu turvaverkko rakentuu tiiviillä yhteistyöllä opettajan, ohjaajan, erityisopettajan, apulaisrehtorin, rehtorin ja sidosryhmien kesken. Oppilashuolto keskittyy enemmän yksittäisen oppilaan ja perheen kanssa toimimiseen asiantuntijaryhmässä.
Oppilaan, huoltajan tai opettajan kokema huoli kuullaan heidän sanoittamanaan. Koettu pulma pyritään kartoittamaan mahdollisimman monesta näkökulmasta. Tärkeää on tarkastella esille noussutta huolta ensin ainoastaan oppimisen ja koulunkäynnin näkökulmasta.
Huoltajien kanssa pohditaan jo käytössä olleiden tukitoimien riittävyyttä ja uusien luomista. Oppilashuollon henkilöstön kesken jaetaan vastuutehtävät. Mikäli ensimmäinen suunniteltu ratkaisutoiminto ei tuota riittävää tulosta pulman hoitamiseksi, otetaan käyttöön kokeilukulttuurin mukaisesti uusia vaihtoehtoisia käytänteitä.
Jokainen koulupäivän pienikin pulma tarjoaa mahdollisuuden koulun toiminnan kehittämiseen. Rehtorin ja apulaisrehtorin jaetun johtajuuden perustana on vahva dialogisuus, mikä pitää sisällään jatkuvaa toiminnan arviointia ja tulevaisuususkoa.
Haastateltavat: Rehtori Tuija Kainu ja apulaisrehtori Katja Tainio
“Uusi ilmiö on huoltajien avoimuus kertoa omasta jaksamisestaan lasten kasvattamisessa.”
1.3 Torkinmäen koulu, Kokkola: Turvallisuus ja positiivisuus luovat pedagogista hyvinvointia
Torkinmäen koulu ja päiväkoti on opinahjo, jossa on noin 540 oppilaan yhtenäinen peruskoulu päiväkodin lisäksi. Koulussa on kolme erityisen tuen pienryhmää, joista vuosiluokkien 7–9 ryhmää opettaa KM Sami Leppilampi.
Rehtori Hanna Pernun mukaan korona-aika on tuonut erityiseen tukee lisää kysyntää. Kaikki kolme pienryhmää ovat täynnä, ja sama tilanne on myös kaupungin sairaalakoulussa. Sen osastopaikat ovat täynnä, ja myös avopaikoille on oppilaita jonossa. Kokkolassa on viime vuosina lisätty erityisen tuen pienryhmiä tarpeen mukaan.
Korona-ajan erityisjärjestelyt ovat myös vaikuttaneet koulun yhteisöllisyyteen heikentävästi, koska yhteisiä tilaisuuksia ei ole voitu järjestää. Oppilaiden kielenkäyttöä ja käytöshäiriöitä on jouduttu käsittelemään aiempaa enemmän. Rehtorin mielestä taustalla on väsyminen poikkeusjärjestelyihin. Torkinmäellä koronan sairastapausten määrä on pysynyt pienenä, joten se ei ole juurikaan heikentänyt yleistä hyvinvointia.
Myös henkilöstö kaipaa pääsyä yhteisiin tiloihin ja tilaisuuksiin. Teamsin välityksellä käyty keskustelu ei korvaa jokapäiväisiä, tärkeitä inhimillisiä kohtaamisia. Jatkuva varuillaanolo on kuormittanut varsinkin opettajia.
Positiivinen pedagogiikka ja osallisuus avaintekijöitä pienryhmässä
Sami Leppilampi sai erityisopettajan sijaisuuden vastuulleen kevätlukukauden 2021 alusta. Aluksi oppilaantuntemukseen ja ryhmän luottamuksen saavuttamiseen kului noin kolme kuukautta. Monella teini-ikäisellä oppilaalla oli opittu negatiivinen kuva omista erityisen heikoista oppimisen edellytyksistä, ja siksi positiivisella pedagogisella otteella on suuri merkitys. Ryhmään tulee oppilaita myös naapurikouluista. Uuden oppilaan tulo pienryhmään ja oppilasvaihdokset vaativat yksilöllistä positiivisuuteen nojaavaa panostamista aina uudestaan.
Opettajan on pidettävä pedagoginen linjansa jatkuvasti positiivisena ja huolehdittava myös siitä, että koko kouluyhteisöstä ei pienryhmän oppilaille tule lainkaan negatiivista viestintää. Erityisen tuen oppilaiden tulee saada kokea turvallisuutta, jotta voivat päästä hyvän oppimisen tasolle.
”Silloin kun tulin tähän ryhmään, näin – kärjistettynä sanottuna – että oppilaat olivat oppineet sellaisen tavan, että he olivat opiskelematta… Kotitehtävät oli aina tekemättä, oppikirjat ja monet välineet olivat hukassa. Motivaatio oli alhaalla ja poissaoloja tosi runsaasti…
Sitten kun heidät osallistettiin tuntityöskentelyyn, niin he oppivat myös sosiaalisia taitoja. Heidät myös sitoutettiin myös siihen yhteisöllisyyteen, että jokainen vastaa myönteisestä luokkahengestä omalla toiminnallaan…
Paneuduttiin myös oppimaan oppimisen taitoihin ja sitä myötä oppimistulokset alkoivat paranemaan.” –Sami Leppilampi
Ratkaisuna oli myös koulupäivän uusi, selvempi strukturointi ja se, että kaikki mitä tehdään, tehdään omassa luokkatilassa. Kotitehtävistä luovuttiin toistaiseksi, ja kaikki oppikirjat ja tarvikkeet tuotiin luokkaan, omaan laatikkoon. Sen jälkeen ne eivät olleet hukassa eikä niiden puuttumisesta ollut enää estettä opiskelulle.
Yhteenvetona kevätlukukaudesta Sami toteaa, että vaikka se oli hankala, sen aikana laadittiin yhteiset säännöt, tavoitteet ja päämäärät ja niihin sitouduttiin joka päivä. Selkeitä sääntöjä koulun järjestyssääntöjen lisäksi oli esimerkiksi, että kouluun tullaan ajallaan, panostetaan osallisuuteen ja tuntityöskentelyyn, kielenkäyttö on asiallista, kunnioitetaan kaikkien työrauhaa ja puhelimia ei käytetä tunnilla.
Kun pienryhmän oppilaiden kanssa keskusteltiin koronatilanteen pahenemisesta ja siitä mahdollisuudesta, että hekin joutuisivat etäopetukseen, yhtä lukuun ottamatta kaikki sanoivat, että siinä tapauksessa he eivät tekisi mitään koulutehtäviä kotona. ”Ei siitä viimeksikään tullut mitään”, totesi eräs pienryhmän oppilas.
Sami Leppilammen puheesta syntyy kertomus siitä, miten oppilaiden hyvinvointia on ensin tuettu turvallisuuden, positiivisuuden ja osallisuuden kokemuksilla ja sen jälkeen on edetty oppimisen perusasioiden ohjaamiseen ja oppimistulosten parantamiseen. Keskeistä on ollut myös oppilaiden itsetuntemuksen, vastuunottamisen ja itsetunnon kehittyminen oppijana.
Torkinmäen koulu saa, kaupungin muiden koulujen lailla, tukea psykiatristen hoitajien käynneistä oppilaiden lisääntyneeseen psyykkiseen kuormitukseen ja oireiluun. Psykiatrinen hoitaja käy koulussa yhtenä päivän viikossa. Lisäksi työpari, joka koostuu konsultoivasta erityisopettajasta ja psykiatrisesta hoitajasta, konsultoi oppilaskohtaisia tapauksia tarpeen mukaan. Nämä käytännöt ovat kehittyneet alueellisten LAPE-kokeilujen pohjalta. Lisäksi kaupungin sairaalakoulu antaa konsultaatiopalveluita OKM:n hankerahoituksen turvin.
Haastateltavat: Hanna Pernu ja Sami Leppilampi
2 Mitä koulut voivat NYT tehdä?
Voivatko koulut ja koulutusorganisaatiot vaikuttaa positiivisesti lapsille ja nuorille syntyneen hyvinvointivelan lievittämiseen? Edellä kerrottiin esimerkkejä, miten siinä on edetty kolmessa eri koulussa.
Seuraavassa taulukossa ehdotetaan joitakin toimenpiteitä, joilla voidaan vastata näihin haasteisiin ja luoda hyvinvoinnin kohentamisen edellytyksiä kaikille oppilaille. Ne pohjautuvat edellä kuvattuihin Hiilamon havaintoihin hyvinvoinnin neljän näkökulman mukaisesti tarkasteltuna.
Suomessa on korona-aikana keskusteltu myös siitä, vaikuttaako koronakriisi koulutuksesta syrjäytyvien koulupudokkaiden määrään. Tämä on yksi esimerkki ongelmakeskeisestä lähestymistavasta, johon Quinn kumppaneineen viittaa artikkelissaan. Hedelmällisempää olisi kiinnittää huomio siihen, mikä saa aikaan lasten ja nuorten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja muita sellaisia positiivisia tekijöitä, jotka kiinnittävät kasvavia ihmisiä koulutukseen ja tutkintojen suorittamiseen.
Nuorisotutkimusten perusteella parhaimmillaan koulukaverien tuottama tukiverkosto tekee koko koulukokemuksesta miellyttävän ja tarjoaa emotionaalisen mielihyvän lisäksi myös kannattelevan yhteisön2. Siksi on tärkeää nähdä se myönteinen voima, jonka vertaissuhteet tuottavat. Kaverisuhteet tuottavat iloa, mutta toisaalta niistä ulkopuoliseksi jääminen, yksin jääminen on pelottava kokemus.3
Koulun työrauhan kokemuksella on osoitettu olevan tilastollisestikin merkittävä yhteys koulupudokkuuden vähenemiseen. Hyvän työrauhan kokemus on selvästi yhteydessä koulutuksen vähäisempään keskeyttämiseen. Toisin sanoen niiden koulujen oppilaat, joissa työrauha koetaan hyväksi, suorittavat toisen asteen koulutuksen useammin kuin niiden koulun oppilaat, joissa työrauha koettiin heikommaksi. Koettu hyvä työrauha on suojaava tekijä koulutuspolun keskeyttämiselle.4
Työrauhassa on kysymys paitsi säännöistä, myös koulun toimintakulttuurista ja vuorovaikutuksesta sekä sukupolvien välillä (nuoret ja koulussa toimivat aikuiset) kuin sukupolvien sisällä (nuorten toiminta keskenään). Tunnettujen yksilöllisten tekijöiden ohella myös yhteisöllisillä tekijöillä on merkitystä sille, saavatko suomalaiset nuoret peruskoulun ja sen jälkeen toisen asteen koulutuksen suoritettua. Koulupudokkuuden vähentämisellä ja tutkintojen suorittamisen lisääntymisellä saavutetaan sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta kestäviä hyvinvointivaikutuksia.
Jatkossa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota oppilaiden hyvien oppimistuloksien saavuttamisen lisäksi siihen, millainen koulukokemus oppilaille syntyy ja millaisia hyviä sosiaalisia taitoja kehittyy erityisesti peruskouluvuosien aikana. Tärkeää on myös, kuinka myönteiseksi tai kielteiseksi koetaan oppilaiden keskinäiset sosiaaliset yhteydet ja oppilaiden ja opetushenkilöstön väliset suhteet ja kohtaamiset. Tässä kehittämistyössä pelkästään koulukiusaamista vastustavat toimintaohjelmat eivät riitä.
Paljon puhuttu ”uuden normaalin” aikaikkuna avautuu ja oikeaan aikaan tehdyt toimet, joilla koulu tukee oppilaiden hyvinvointia, voivat nostaa kouluyhteisön merkitystä hyvinvoinnin lähteenä vielä paremmaksi kuin mitä tilanne oli ennen koronapandemiaa. Koulu on enemmän kuin pelkkä opinahjo – ja se voi olla vieläkin enemmän, jos niin haluamme.
Artikkelin tekijät: Peter Johnson, Jyrki Mikkonen, Minna Ojanperä, Tuija Kainu, Katja Tainio, Hanna Pernu, Sami Leppilampi ja Tarja Tuomainen
Viitteet
1Hiilamo 2021
2Kiilakoski 2014
3Kiilakoski 2014
4Merikukka, Ristikari & Kiilakoski 2014
Lähteet
Hiilamo, H. 2021. Koronakriisin sosiaalinen velka. Miten pandemia vaikuttaa laaja-alaiseen hyvinvointiin?. Impulsseja. Lokakuu 2021. Kalevi Sorsa säätiö. [https://sorsafoundation.fi/wp-content/uploads/2021/10/KSS_Koronakriisin-sosiaalinen-velka_Web.pdf] Luettu 30.10.2021
Quinn, J., Gardner, M., Drummy, M. & Fullan, M. 2021. Activate Deep Learning and Lift from Loss. NPDL Global. [https://deep-learning.global/wp-content/uploads/2021/04/Activate-Deep-Learning-and-Lift-from-Loss.pdf]
Kiilakoski, T. 2014. Koulu on enemmän. Nuorisotutkimusverkosto & Nuorisotutkimusseura.
Merikukka, M., Ristikari, T. & Kiilakoski, T. 2019. Suojaako yläkouluikäisten nuorten osallisuuden kokemus koulussa lyhyeltä koulutuspolulta? Yhteiskuntapolitiikka (4). [http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019091828778]
Opetushallitus 2021. Perusopetuksen järjestäminen ja koronatilanteesta palautuminen 1.8.2021 alkaen. [https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/perusopetuksen-jarjestaminen-ja-koronatilanteesta-palautuminen-182021-alkaen]
Sahlberg. P. 2020. Does the pandemic help us make education more equitable? Educational Research for Policy and Practice. Springer Nature Singapore Pte Ltd. [https://doi.org/10.1007/s10671-020-09284-4]
Hyvä lukija!
OPPIVA-verkostossa on aloitettu vuonna 2021 julkaisusarja, jonka nimeksi annettiin OPPIVA Pore.
POREILE! Jos haluat kommentoida tai lisätä jotain uutta julkaisuun, ota yhteyttä: tarja.tuomainen@edita.fi