Vuoden 2015 OPS-työpajoissa puhuttiin suuresta toimintakulttuurin muutoksesta kouluissa. Perusopetuksen uudessa opetussuunnitelmassa laaja-alaisen osaamisen taidot olivat keskiössä oppiaineiden sisältöjen rinnalla. Mitä nuo tulevaisuustaidot koulussa tarkoittavat ja kuinka niitä pitäisi opettaa?
Sisältö
VIDEO: Syväoppiminen - syvästä päädystä uimamaisteriksi
Katso alta videohaastattelu syväoppimisen tuomista oivalluksista Lahdessa ja Heinolassa. Miltä toimintakulttuurin muutos näyttää tällä hetkellä? Miten syväoppimisesta tuomat hyödyt näkyvät oppilaissa ja koulun aikuisissa?
Jarkko Granqvistia Heinolasta ja Lotta Hagströmiä Lahdesta haastattelevat Tarja Tuomainen ja Riina Lahtinen.
Mikä kouluissa muuttui ja mitä se vaati?
NPDL (New Pedagogies and Deep Learning) -ohjelman rantautuessa Suomeen Lahti ja Heinola lähtivät eturivissä mukaan. OPS:n luonnoksissa laaja-alaisen osaamisen taidot oli kuvattu varsin laajasti, mutta samalla myös aika ympäripyöreästi.
NPDL-ohjelman rubriikeissa eli kuvauksissa tulevaisuuden taitojen osaamisen laadullisista askelmista ydintaidot sen sijaan olivat konkreettisempia ja tarjosivat runsaasti selkeitä käytännön esimerkkejä ja tasokuvauksia. Nuo selkeät esimerkit olivat yksi syy siihen, miksi me innostuimme NPDL-ohjelmasta.
Oppilaan osaamisen tason määrittelemisen lisäksi rubriikit tarjosivat työkaluja myös opetuksen tason ja koulun toiminnan tason kuvaamiseksi ja arvioimiseksi. Toisaalta pian kävi selväksi, että rubriikkeja tuntui olevan suomalaiseen koulukulttuuriin aivan liikaa ja ajattelu tuntui tukehtuvan tuohon runsauteen.
Osallistuimme NPDL-seminaareihin ja -koulutuksiin yhdessä muiden ohjelmassa mukana olleiden kuntien kanssa. Rehtoreille oli oma sparraajarehtoriverkostonsa. Verkoston tapaamisissa jaettiin runsaasti ajatuksia ja ideoita sekä esiteltiin omia kokeiluja ja kokemuksia.
Ainakin yksi asia yhdisti kaikkia: jokainen osallistujakunta oli ryhtynyt kirjoittamaan ydintaitoja uusiksi. Tarvittiin runsaan aineiston tiivistämistä ja taitojen kirjoittamista ymmärrettävämmäksi. Ymmärsimme, että systeemitason muutosta ei tapahdu, ellemme kykene osallistamaan opetushenkilöstöä muutosprosessiin. Tämän vuoksi opettajat olivat vahvasti mukana työstämässä ydintaitoja omaan kuntaansa ja kouluunsa sopiviksi.
Syväoppiminen haltuun
Alusta asti tavoitteenamme oli saada uusi pedagogiikka osaksi koulujen arjen toimintaa ja pedagogista suunnittelua. Päivitimme tuttuja rakenteita uuden toimintakulttuurin mahdollistamiseksi. Tämä muutos ei voinut olla yksittäisen opettajan vastuulla, vaan tarvittiin johtamista ja johtajan sitoutumista ja innostumista.
Laaja-alaisia taitoja ei voi kuitata tapahtumalla tai teemaviikolla. Pohdimme paljon pedagogiikkaa. Miten oppitunnit ja opintokokonaisuudet suunnitellaan ja toteutetaan siten, että ne mahdollistavat tietojen lisäksi myös taitojen harjoittelua? Jotta oppilaat voisivat olla aktiivisia toimijoita ja oman oppimisensa omistajia, heidän on oltava tietoisia siitä, mitä kaikkea heidän on tarkoitus oppia.
Myös onnistuneen itsearvioinnin kannalta tavoitteiden tulee olla selvillä alusta saakka. Olennaista on, että niin lapset kuin aikuiset oppivat tunnistamaan taitoja arkisissa koulutilanteissa. Se vaatii paljon keskustelua ja näkyväksi tekemistä.
Heinolassa koko kaupunki lähti toteuttamaan yhtenäistä NPDL-toimintamallia, jota johti opetuksen järjestäjätaho. Lahdessa liikkeelle lähdettiin vapaaehtoisten koulujen toimiessa tienraivaajina. NPDL-koulujen esittelemät esimerkit uudesta pedagogiikasta toimivat muille innostajana. Kaupunkitasoinen kehittämisohjelma UPO Lahti ja perusopetuksen johdon kannustus toimivat tukena.
Yhteisopettajuus
Keskeinen muutos oli yhteisopettajuuden laajamittainen alkaminen. Sen onnistumista tuettiin johtamisteoilla. Lukujärjestykset laadittiin yhdessä opettajien kanssa niin, että luokka-asteen oppilaiden joustava ryhmittely ja palkitus onnistuivat.
Uudistimme jakotunti-resurssin käyttöä. Puolikkaan luokan ja yhden aikuisen mallista siirryttiin kahden opettajan ja koko luokkaryhmän systeemiin. Yhteisopettajuus toi alusta asti opettajille ja ohjaajille itselleen mahdollisuuden ammatilliseen kehittymiseen toinen toisilta oppien sekä osaamisen ja töiden jakamiseen. Kerran alkuun päästyään opettajat eivät enää luovu yhdessä tekemisestä.
Yhteinen minimi
Opettajien osaamista tuettiin jakamalla osaamista ja tietoa esimerkiksi koulujen pedakahviloissa. NPDL-terminologia ja ydintaitojen kuvaukset vaativat perehtymistä. Niiden yhteyttä opetussuunnitelman laaja-alaisiin taitoihin tutkittiin yhdessä.
Jossakin vaiheessa päätimme luopua ydintaitoterminologiasta ja siirryimme puhumaan OPS-kieltä – ydintaidot korvattiin laaja-alaisella osaamisella. Samassa yhteydessä jouduimme jälleen kerran muokkaamaan taitosisällöt uusiksi – kuusi NPDL:n ydintaito-otsikkoa vaihtui seitsemään laaja-alaisen osaamisen otsikkoon.
Kouluissamme on ollut alusta lähtien yhteiset kehittämisen ja laaja-alaisen osaamisen tavoitteet, ns. yhteinen minimi. Kokeilimme rohkeasti erilaisia laaja-alaisten taitojen painotuksia ja rytmityksiä eri lukuvuosina. Yritysten, erehdysten ja yhteisen keskustelun kautta kouluihimme on löytynyt toimivimmat mallit.
Huomasimme myös, että sama yhteinen taitotavoite tarkoittaa eri vuosiluokille eri asioita. Luokista nousi myös tarvelähtöisiä taitotavoitteita esimerkiksi läksyjen muistamiseen tai kaveritaitojen harjoitteluun.
Yhteiset tavoitteet tehtiin näkyviksi koulun ja luokkien seinille ajatuksella ”se kehittyy, mikä näkyy”. Uudenlaisen ajattelun ja toimintakulttuurin sisäistäminen alkoi siirtyä puheisiin. Minä-sana muuttui sanaksi me, ja taitojen harjoittelu alettiin nähdä oppimisprosessina.
“Minä-sana muuttui sanaksi me, ja taitojen harjoittelu alettiin nähdä oppimisprosessina.”
Samaan aikaan kehittyvä tutortoiminta on ollut isona apuna uuden pedagogiikan jalkauttamisessa. Päijät-Hämeen pedatutor-opettajat ovat luoneet Seitsemän sisarusta -aineiston, joka sisältää paljon materiaalia laaja-alaisen osaamisen taitojen opettamiseen. Viimeisin lisä tähän on perusopetuksen opettajien laaja-alaisen osaamisen osaamiskortit, joiden avulla opettajat voivat arvioida ja kehittää omaa taitojen opettamisen osaamistaan. Osaamiskortit tarjoavat myös käytännön esimerkkejä, mitä kaikkea opettajan pitäisi muistaa sisällyttää opetukseensa.
Osallistimme alusta asti huoltajat kertomalla, mistä uudessa opetussuunnitelmassa on kyse ja mikä muuttuu. Koko matkan ajan olemme tiedottaneet säännöllisesti, mitä teemme ja miksi. Yhteinen kieli ja ymmärrys luovat parempaa yhteistyötä koulun ja kotien välille.
Oppilas tulevaisuustaitoja oppimassa
Kaiken keskiössä on oppilas. Omien taidollisten tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttamisen itsearviointi ovat olleet käytössä meillä alusta asti. Taitoja täytyy opettaa ja opetella tavoitteellisesti. Opettajan rooli on mahdollistaa taitojen harjoittelu työtapojen valintojen avulla.
Oppilas- ja arviointikeskusteluissa yhtenä arvioinnin osa-alueena on pohdittu omia taidollisia vahvuuksia ja haasteita oppisisältöjen rinnalla. Näin laaja-alaisen osaamisen taidot ovat tulleet tutuiksi myös oppilaiden huoltajille.
Laaja-alaisten taitojen arviointi on ollut haastavaa niiden sisältyessä oppiaineisiin. Heinolassa kokeiltiin yhden lukuvuoden päättyessä jopa ydintaitojen arviointia lukuvuositodistuksen liitteenä.
Tällä ratkaisulla haluttiin korostaa ydintaitojen merkitystä ja pyrkiä tekemään ne näkyväksi todella isosti. Ratkaisu ei kuitenkaan saanut jatkoa, koska OPH on linjannut laaja-alaisen osaamisen taitojen olevan osa oppiaineen arviointia, eikä niitä tule arvioida erillisinä taitoina.
Työelämätaitona omien hyvien ominaisuuksien ja toisaalta omien kehittymiskohteiden tunnistaminen on tärkeää. Syväoppimisessa kun pohjimmiltaan on kyse oman henkisen pääoman ja hyvien ominaisuuksien kasvattamisesta. Osaa se, mitä et voi googlata!
Taaksepäin katsottaessa jotkin vaiheet näyttävät nyt puuhastelulta. Koemme kuitenkin, että kaikkea taitotalojen ja -portaiden askartelua tarvittiin matkalla tämän päivän osaamiseen. Johtamisessa kiinnitimme erityistä huomiota siihen, että kaikki asianosaiset pääsivät mukaan kaikkiin vaiheisiin. Sitä kautta osaaminen ja luottamus omiin taitoihin kasvoi.
Rohkeutta viedä uudenlaista pedagogiikkaa omaan opetukseen tarvittiin, ja sitä löytyi. Osa innostui alussa enemmän ja osa vähemmän, mutta kaikki pidettiin matkassa mukana. Digitalisaatio otti harppauksia samaan aikaan ja on nyt arkinen osa opiskelua kaikissa ikäryhmissä.
Kirjoittajat
Lotta Hagström, sparraajarehtori, Kasakkamäen koulu, Lahti
Jarkko Granqvist, sparraajarehtori, Kirkonkylän koulu, Heinola
Hyvä lukija!
OPPIVA-verkostossa on aloitettu vuonna 2021 julkaisusarja, jonka nimeksi annettiin OPPIVA Pore.
POREILE! Jos haluat kommentoida tai lisätä jotain uutta julkaisuun, ota yhteyttä: tarja.tuomainen@edita.fi