Yhteistyö – avain lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin vahvistumiseen

Kou­luilla on ainut­laa­tuinen mah­dol­lisuus paitsi tukea kasvua ja oppi­mista, myös toimia mie­len­ter­veyttä suo­jaavana ja vah­vis­tavana ympä­ristönä lasten ja nuorten elä­mässä. Tätä teh­tävää tukevat erin­omai­sesti myös perus­o­pe­tuksen ope­tus­suun­ni­telma ja opiskeluhuoltolaki. 

Arjen rutiinien rin­nalla myön­teiseen vuo­ro­vai­ku­tukseen ja yhteen­kuu­lu­vuuden tun­teeseen panos­ta­minen on yksi tär­keim­mistä, ellei jopa kaikkein tärkein teko, jolla voimme edistää mie­len­ter­veyttä sekä ennal­taeh­käistä ongelmia. Oppi­laiden ver­tais­suh­teiden tuke­minen ja tunne- ja vuo­ro­vai­ku­tus­tai­tojen opet­ta­minen ovat mer­kit­täviä toimia. Samalla kat­setta on tärkeää suunnata laa­jem­malle: koko kou­lu­yh­teisön vuo­ro­vai­ku­tukseen ja yhteistyöhön.

Yhteistyön ja vuo­ro­vai­ku­tuksen joh­ta­minen on kes­keinen osa peda­go­gisen yhteisön joh­ta­mista. Se on myös edel­lytys oppi­misen tuen jär­jes­tä­mi­selle sekä onnis­tu­neelle yhtei­söl­lisen opis­ke­lu­huollon toteu­tu­mi­selle. Koulun joh­ta­jilta vaa­ditaan taitoa muuttaa kan­sal­liset lin­jaukset elä­väksi arjeksi, ymmär­rystä eri ammat­ti­ryhmien työstä sekä kykyä innostaa ja sitouttaa koko hen­ki­löstö yhteiseen pää­määrään: oppi­mista ja hyvin­vointia edis­tävän kou­lu­yh­teisön rakentamiseen.

Vuoropuhelulla yhteistä omistajuutta

Kou­lu­yh­teisö on sys­tee­minen koko­naisuus, jossa korostuu niin oppi­laiden kes­ki­näinen, oppi­laiden ja opet­tajien välinen kuin hen­ki­löstön ja yhteis­työ­kump­pa­neiden välillä tapahtuva vuo­ro­vai­kutus ja yhteys toi­siinsa. Kes­keistä onkin saada eri osa­puolten kokemus ja tieto yhteiseen dia­logiin oppi­laiden koko­nais­val­taisen hyvin­voinnin tukemiseksi.

Kun koulun johto edistää vuo­ro­pu­helua ja osal­li­suutta, se vah­vistaa koko yhteisön – oppi­laiden, hen­ki­löstön ja kotien – sitou­tu­mista yhteisiin pää­määriin ja yhteis­työhön. Kokemus omasta vai­ku­tus­mah­dol­li­suu­desta syn­nyttää yhteistä omis­ta­juutta ja moti­vaa­tiota. Pit­kä­jän­teinen työ onnistuu vain, kun kai­killa on yhteinen käsitys mie­len­ter­veyden mer­ki­tyk­sestä oppi­mi­selle ja koko yhteisön hyvinvoinnille.

Avoin ja kun­nioittava vuo­ro­vai­kutus koetaan yhtenä mer­kit­tä­vimpänä tekijänä myös koulun moniam­ma­til­lisen yhteistyön toi­mi­vuuden kan­nalta (mm. Jalonen ym., 2024). Tämä edel­lyttää tilaa ja paikkoja sekä roh­kaisua yhteiseen vuoropuheluun.

Yhteistyön esteitä ja mahdollistajia

Opet­ta­jilla sekä koulun kas­vatus- ja ohjausalan ammat­ti­lai­silla on päi­vit­täinen näköala oppi­laiden maa­ilmaan. Heillä on arvo­kasta tietoa oppi­mi­sesta, sosi­aa­li­sista suh­teista ja mah­dol­li­sista oppi­laiden hyvin­vointiin liit­ty­vistä huo­lista. Opis­ke­lu­huol­to­pal­velut puo­lestaan tar­joavat eri­tyis­osaa­mista mie­len­ter­veyden ja hyvin­voinnin kysy­myk­sissä sekä ryhmä- ja yksi­lö­muo­toista tukea oppi­laille ja per­heille. Tiivis yhteistyö näiden ammat­ti­ryhmien välillä mah­dol­listaa yhtei­söl­lisen opis­ke­lu­huollon toteu­tu­misen sekä oikea-aikaisen ja monia­laisen tuen.

Kou­lu­yh­teisöön kuu­luvat myös oppi­laiden huol­tajat. Huol­tajat ovat kor­vaa­mat­tomia kas­va­tus­kump­pa­neita, joiden osal­lisuus vah­vistaa luot­ta­musta kouluun ja sitouttaa heitä yhteis­työhön oppi­laiden hyvin­voinnin ja oppi­misen eteen.

Vaikka tiivis yhteistyö on kaikkien tavoite, koulun arjesta tun­nis­tetaan varsin tuttuja esteitä yhteistyön toteu­tu­mi­seksi, kuten kiire, epä­selvät roolit ja vastuut sekä yhteisten raken­teiden ja ajan puute. Yhteis­työtä puo­lestaan edis­tävät johdon aktii­vinen tuki, selkeät yhteiset tavoitteet, ammat­ti­laisten välinen kes­ki­näinen tun­temus ja arvostava vuo­ro­vai­kutus sekä sovitut, sään­nöl­liset käy­tännöt tiedon jaka­mi­selle ja yhtei­selle suun­nit­te­lulle. (mm. Jalonen ym., 2024).

Yhteinen vastuu ja tehtävä

Oppi­laiden mie­len­ter­veyden edis­tä­minen on vai­kut­ta­vinta, kun sitä toteu­tetaan koko yhteisön tasolla osana koulun arkea ja toi­min­ta­kult­tuuria. Koulun rehtori ja muu johto ovat avai­na­se­massa mah­dol­lis­ta­massa yhteis­työtä sekä yhtei­söl­lisen hyvin­voin­tityön toteu­tu­mista omassa koulussaan.

He eivät kui­tenkaan voi onnistua yksin. Kyse onkin kaikkien aikuisten yhtei­sestä vas­tuusta ja teh­tä­västä.  Toimiva koko­naisuus vaatii yhdessä teke­mistä ja jaettua joh­ta­juutta, aitoa kump­pa­nuutta kotien kanssa sekä sään­nöl­listä vuo­ro­pu­helua koulun ja opis­ke­lu­huol­to­pal­ve­luiden kesken. Yhteistyön onkin tärkeää ulottua laa­jem­maksi, sivis­tys­toimen ja hyvin­voin­tia­lueen joh­tajien ja toi­mi­joiden väli­seksi kumppanuudeksi.

Sillä ennen kaikkea - mie­len­terveys rakentuu vuorovaikutuksessa.