Tutkijatohtori ja valmentaja Päivi Nilivaara pohtii blogissaan, miten viisas johtaja voi rakentaa toivoa ja hahmottaa useita mahdollisia tulevaisuuksia samanaikaisesti. Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty – se syntyy tämän päivän päätöksistä, yhteisistä keskusteluista ja rohkeudesta katsoa pidemmälle arjen ylitse.
Kun johdamme koulua tai koulutusta, johdamme tulevaisuutta. Koulutuksen tehtävä ja tavoite asettuu aina tulevaisuuteen, joka on monella tavalla hämärän peitossa. Tulevaisuusajattelu ei siis ole vain inspiroiva lisävivahde johtamistyössä, vaan se on työn ytimessä. Tulevaisuuslukutaito on johtajan tärkeä perustaito.
Maailma avautuu ympärillemme entistä monitulkintaisempana ja vaikeana käsittää. Arkemme epävarmuus saattaa ahdistaa, ja ilmiöiden kompleksisuus haastaa lineaarista suunnittelua, jossa työn tulokset ovat ennakoitavissa. Koulu ei ole irrallaan yhteiskunnasta ja globaalista kehityskuluista ja niiden järjestelmien dynamiikasta. Sen haasteisiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja, eivätkä muutokset seuraa yksinkertaisia syy-seuraussuhteita, vaan ne syntyvät vuorovaikutusten verkostoista ja odottamattomista ilmiöistä.
Vaikka emme voikaan tietää varmasti tulevaisuudesta, se ei kuitenkaan tule eteemme tuolta jostain - ennalta määrätysti ja hallitsemattomasti. Tulevaisuutta tehdään tämän hetken valinnoilla ja päätöksillä. Siksi johtamisessa on tärkeää katsoa päivittäistä arkea pidemmälle ja hahmottaa useita mahdollisia tulevaisuuksia samanaikaisesti. Kyse ei ole pyrkimyksestä hallita tulevaisuuden ilmiöitä tai oikean tulevaisuuden valitsemisesta, vaan kyvystä rakentaa organisaatiota ja yhteisöä, joka tunnistaa signaaleja muutoksesta, reagoi viisaasti ja säilyttää toivon kompassinaan tulevaan.
Toivo kantaa epävarmuudessa
Tulevaisuuden rakentaminen edellyttää toivon johtamista. Myös uunituore Gallupin Global Leadership Report kertoo, että kaikilla toimialoilla kautta maailman työntekijät odottavat johtajalta eniten toivon luomista ja ylläpitämistä arjen työssä.
Toivo ei ole passiivista odotusta paremmista ajoista, vaan aktiivista uskoa siihen, että toiminnallamme on vaikutusta. Toivo syntyy arjen pienistä iloista, tavoitteiden näkemisestä ja polkujen etsimisestä ja löytämisestä niiden saavuttamiseksi.
Kompleksisessa maailmassa johtaja, joka osaa ylläpitää toivoa, antaa organisaatiolleen mahdollisuuden kasvaa ja uudistua myös epävarmuuden keskellä. Toivon johtaminen ei tarkoita epärealistista optimismia, vaan rohkeutta kohdata epävarmuus – ja jatkaa silti matkaa.
Tulevaisuus on yhteinen
Tulevaisuuden kuvittelua ja toivottavien tai mahdollisten tulevaisuuksien määrittelyä ei voi jättää vain johtajien käsiin. Yhteisössä kaikkien ajatukset tulevaisuudesta ovat merkityksellisiä, ja yhteisössä tulisikin olla tilaa ja rakenteita erilaisten näkemysten, toiveiden ja huolien esiin nostamiseen. Näin rakennetaan tulevaisuusvaltaa, jolla viitataan yksilöiden ja yhteisöjen kykyyn ja mahdollisuuksiin ymmärtää, kuvitella ja vaikuttaa tulevaisuuksiin. Tulevaisuusvalta rakentaa aktiivista toimijuutta.
Tulevaisuus kuuluu koulussa myös oppilaille. Lasten ja nuorten luovuus voi avata aikuistenkin silmät sellaisille skenaarioille, joita emme pystyisi kuvittelemaan. Kun opettajat, oppilaat ja johtajat kokevat, että heidän ajatuksillaan on merkitystä, syntyy dynaaminen ja oppiva yhteisö, jolla on valmius kohdata epävarmuuksia ja muuttaa niitä mahdollisuuksiksi.
Tutkimuksen mukaan osallistavat ennakointiprosessit vahvistavat yhteisöjen kykyä nähdä ja vaikuttaa tulevaisuuteen. Johtajan tehtävänä onkin jakaa tätä valtaa: rakentaa tilaa dialogille, unelmille ja yhteiselle tulevaisuuden kuvittelulle.
Näin toimittiin, kun Lappeenrannan perusopetuksessa käynnistettiin strategiatyö osana kaupunkistrategian valmistelua talvella 2025. Kauemmas ja laajemmalle tulevaisuuteen kurkottavan prosessin ensivaiheessa rehtoreiden kanssa hyödynnettiin tulevaisuuden tutkimuksen tietoa ja menetelmiä. Opetustoimenjohtaja Mari Routin mukaan ”toteutettu prosessi oli visionäärinen, asiapitoinen ja vuorovaikutteinen. Päivät olivat innostavia ja yhteisöllisiä. Työskentelyssä oli sopivaa rentoutta ja rehtorit maustoivat tuotoksiaan ripauksella huumoria ja luovuutta.”
Mitä lähitulevaisuudessa?
Tulevaisuus on jo täällä. Yhteisöissä on rakennettava tilaa toivolle, vaihtoehdoille ja toimijuudelle – myös silloin, kun maailma ympärillä muuttuu odottamattomilla tavoilla. Johtajan tärkeä tehtävä on auttaa näkemään vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja pitää yllä ymmärrystä siitä, että nykyhetkessä tekemämme ratkaisut muovaavat huomisen todellisuutta.
Alkuun pääsee vaikkapa näiden kysymysten yhteisellä pohdinnalla:
- Millaisia merkkejä tai heikkoja signaaleja muutoksesta olemme viime aikoina havainneet ja miten reagoimme niihin?
- Millaisia tulevaisuuksia kuvittelemme nyt – ja keiden äänet pääsevät mukaan tähän kuvitteluun?
- Miten suhtaudumme epävarmuuteen: lamauttajana vai mahdollisuutena oppia ja uudistua?
- Millä tavoin yhdessä luomme ja vahvistamme toivoa arjen keskellä?
- Missä rakenteissamme (esim. tiimityössä, kokouksissa, oppitunneilla) pitäisi ja voisi olla enemmän tilaa tulevaisuuskeskustelulle?
Päivi Nilivaara (KT, LO, työnohjaaja) työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa sekä valmentajana Innoline Oy:ssä. Päivi valmentaa ja fasilitoi tulevaisuussuuntautuneesti ja dialogisesti mm. johtoryhmiä, toimintakulttuurin kehittämistä ja strategiaprosesseja sekä tekee tiimi- ja yhteisövalmennuksia. Hänen loi väitöskirjassaan kolme skenaariota tulevaisuuden peruskoulun.
