Maailma monimutkaistuu. Suunnitelmat muuttuvat, vaatimukset kasvavat ja poikkeusolot piinaavat. Tämä kaikki on lisännyt kiirettä, huolta ja ammatillista painetta.
Pitäisi ehtiä ja pitäisi voida.
Monet meistä ovat velvollisuudentuntoisia. Niitä, jotka haluaisivat tehdä kaiken suorastaan kympin arvoisesti.
Tosiasia on, että emme me loputtomasti veny. Jokaisen työn voi tehdä vielä vähän paremmin. Aina. Mutta, jossain tulee vastaan jaksamisen ja tolkullisuuden raja.
Siksi olisi osattava lopettaa kohtuuton pinnistely. Jotta näin voi tehdä, on nähtävä se, mikä arjessa on välttämätöntä. Se on itsensä armahtamista, viisasta sellaista.
Filosofi ja kasvatustieteilijä, professori Juha T. Hakala (https://juhathakala.com/) on käsitellyt monissa kirjoissaan kasvatuksen ja koulutuksen ajankohtaiskysymyksiä, mutta myös hyvinvoinnin kysymyksiä.
Viimeisessä kirjassaan ”Vähemmällä enemmän” hän peräänkuuluttaa tolkkua. Hän kysyy, voisiko hiukan rennommalla otteella päästä riittävän hyvään lopputulokseen.
