Relationaalinen asiantuntijuus joustavassa esi- ja alkuopetuksessa

Tänä vuonna jul­kais­tussa KARVI:n tut­ki­mus­ra­por­tissa (Ukkola & Met­sä­muu­ronen 2021, 37) käy ilmi, että kol­man­nelle luo­kalle saattaa siirtyä oppi­laita, jotka osaavat laskea vain lukua­lu­eella 1–5 ja yhdistää kuvia sanoihin. Toi­saalta samalla luo­kalla saattaa olla oppi­laita, jotka osaavat tun­nistaa eri­laisia teks­ti­tyyppejä ja las­kevat suju­vasti lukua­lu­eella 0–1000. On toden­nä­köistä, että osalla oppi­laista on suuria vai­keuksia sel­viytyä kol­mannen luokan oppisisällöistä.

Yksi­löl­liset oppi­misen eroa­vai­suudet ja tuen tarpeet usein tun­nis­tetaan ja var­hai­sesta puut­tu­mi­sesta on puhuttu jo pitkään. Var­hainen puut­tu­minen var­hais­kas­va­tuk­sessa ei kui­tenkaan auta, jos aloi­tettu tuki ei jatku kou­lussa tai siitä ei ole riit­tä­västi tietoa. Tuen jat­kumon suun­nittelu ja toteutus siir­ty­mä­vai­heessa on yhtä tärkeää kuin sen var­hainen tunnistaminen.

Toi­saalta vaikka tuen tarpeet tun­nis­tetaan ja tukea suun­ni­tellaan peda­go­gi­sissa asia­kir­joissa, alkuo­pe­tuk­sessa voi olla haas­teita vastata niihin, mikäli luo­kan­opettaja kokee ole­vansa yksin usean tukea tar­vit­sevan oppilaan kanssa. Mikä voisi olla tähän ratkaisuna?

Yhtenä rat­kaisuna on kehi­tetty eri­laisia siir­tymiin liit­tyviä peda­go­gisia käy­täntöjä, esi­merkkinä joustava esi- ja alkuo­petus, jossa par­haim­millaan useampi aikuinen yhdessä pohtii ja tukee oppi­laiden oppi­mista sään­nöl­li­sessä yhteistyössä.

Vaikka kun­nissa käy­tetään nimi­tystä joustava esi- ja alkuo­petus, yhteistyön määrä vaih­telee huo­mat­ta­vasti eri kun­nissa ja jopa kuntien sisällä. Vähim­millään yhteistyö esio­pe­tuksen ja perus­o­pe­tuksen välillä on satun­naisia yhteisiä tapaa­misia tai kul­mi­noituu yksit­täisiin tie­don­siirron kes­kus­te­luihin keväällä. Toi­sessa ääri­päässä ovat yhdis­tetyt luokat, jossa esio­pe­tuksen oppilaat ja alkuo­pe­tuksen oppilaat opis­ke­levat kaikki samassa luo­kassa vuo­si­luokkiin sitomattomasti.

Joustava esi- ja alkuo­petus voi Suo­messa olla kaikkea tuolta väliltä. Tällä het­kellä meiltä puuttuu mää­rittely jous­ta­valle esi- ja alkuopetukselle.

Miten jous­tavaa esi- ja alkuo­pe­tusta kan­nat­taisi tut­ki­musten mukaan toteuttaa? Tar­kas­telen tässä blo­gi­kir­joi­tuk­sessa rela­tio­naa­lisen asian­tun­ti­juuden käsi­tettä, joka pohjaa Anne Edwardsin (2010) tut­ki­mukseen ja omaan väi­tös­kir­jaani (Ran­ta­vuori, 2019). Rela­tio­naa­lisen asian­tun­ti­juuden olo­suh­teiden tar­kastelu auttaa ymmär­tämään laa­dukkaan jous­tavan esi- ja alkuo­pe­tuksen tekijöitä.

Opettajien relationaalinen asiantuntijuus voi tuottaa moniammatillista oppimisen tukea 

Rela­tio­naa­linen asian­tun­tijuus tar­koittaa opet­tajien kes­ki­näi­sessä vuo­ro­vai­ku­tuk­sessa ja suh­teissa raken­tuvaa moniam­ma­til­lista asian­tun­ti­juutta. Siihen liittyy taito tun­nistaa oma asian­tun­tijuus ja antaa se muiden käyttöön, sekä tun­nistaa toisen asian­tun­tijuus. Yhteistä tietoa on mah­dol­lista rakentaa kes­kus­tel­taessa yhtei­sissä ongelmanratkaisutilanteissa.

Jous­ta­vassa esi- ja alkuo­pe­tuk­sessa se tar­koit­taisi sään­nöl­listä moniam­ma­til­lista yhteis­työtä esio­pe­tuksen ja koulun ammat­ti­laisten välillä. Yhteis­työssä kes­kus­tellaan esio­pe­tuksen ja koulun lasten oppi­misen, kasvun ja kehi­tyksen haas­teista riip­pu­matta siitä, ”kenen” oppilas on kyseessä. Huol­tajien lupa yhteistyön aikana siir­tyvään tietoon on yleensä ongel­ma­tonta saada, sillä läh­tö­koh­tai­sesti van­hemmat pitävät esio­pe­tuksen ja koulun yhteis­työtä tär­keänä (Bal­duzzi ym. 2019).

Ihan­teel­li­sessa tilan­teessa jous­tavaa esi- ja alkuo­pe­tusta toteu­tetaan sään­nöl­li­sesti useita tunteja vii­kossa ja suun­nittelu toteutuu moniam­ma­til­li­sesti, jolloin lasten yksi­löl­liset tarpeet otetaan huo­mioon. Suun­nit­te­luaikaan kuu­luisi myös edel­listen ker­tojen peda­go­ginen reflek­tointi ja oppi­las­ha­vain­noista keskustelu.

Peda­go­ginen jatkumo ja yhteinen toi­min­ta­kult­tuuri raken­tuvat toi­min­nassa yhteisen tavoitteen kautta. Lasten näkö­kul­masta koulu ja sen toi­min­ta­kult­tuuri tulevat tutuksi esio­pe­tusi­käi­sille, ja eka­luok­ka­laiset saavat arvo­kasta peda­go­gisen jat­kumon koke­musta sekä moti­voivaa toi­min­nal­lista leikin kautta oppimista.

Lapsituntemus, vuorovaikutus ja selkeät tavoitteet onnistumisen lähtökohtina

Lap­si­tun­temus toimii yhteisen suun­nit­telun läh­tö­kohtana. Lapsen näkö­kul­masta tutuksi tulleet pysyvät aikuiset takaavat tur­val­lisen ja miel­lyt­tävän koke­muksen yhteis­työstä ja tuot­tavat onnis­tuneen siir­tymän kouluun. Usean aikuisen kanssa toteu­tettu yhteistyö voi tuottaa moni­puo­lisia peda­go­gisia näkö­kulmia, ja yhteis­suun­nit­te­lussa päästään hyö­dyn­tämään kaikkien asiantuntijuutta.

Tieto lap­sista rakentuu yhdessä, jolloin eril­lisien tie­don­siir­to­kes­kus­te­lujen aikana kaikki ammat­ti­laiset tun­tevat jo lapsen. Mah­dol­liset oppi­misen, kasvun ja kehi­tyksen haasteet on hel­pompi tun­nistaa, kun lasten kanssa toimii useampi aikuinen.

Yllä kuvattu ideaali ei kui­tenkaan aina toteudu: toi­sinaan suun­nit­te­luaikaa ei ole helppo jär­jestää tai joh­tajat eivät osoita sitä luku­jär­jes­tyk­sissä tai työ­vuo­roissa. Esteiksi rela­tio­naa­li­selle asian­tun­ti­juu­delle saat­tavat nousta myös eriy­tyneet suun­nit­te­lu­käy­tännöt, jolloin kaikki suun­nit­te­levat oman toi­min­tansa yksin ja kes­kus­teluun lap­sista ei ole aikaa. Toi­sinaan myös ins­ti­tuu­tioiden eri­laiset kult­tuu­riset käy­tännöt tuot­tavat esteitä toiminnalle.

Ei siis riitä, että ammat­ti­laiset kokoon­tuvat sään­nöl­li­sesti yhteen, ellei siellä synny sel­laista vuo­ro­vai­ku­tuksen tilaa, jossa kaikkien asian­tun­tijuus voi nousta esiin. Molem­min­puo­listen ope­tus­suun­ni­telmien tun­temus, lasten tun­temus ja selkeä tavoite jous­ta­valle esi- ja alkuo­pe­tuk­selle tukevat onnis­tu­neita käytäntöjä.

Par­haim­millaan rela­tio­naa­linen asian­tun­tijuus voi syntyä jous­ta­vassa esi- ja alkuo­pe­tuk­sessa, mutta siihen tar­vitaan yhteistä suun­nit­te­luaikaa sekä sitou­tu­mista sään­nöl­liseen kes­kus­teluun kaikkien mukana olevien lasten oppi­misen tar­peista. Yhteinen suun­nit­te­luaika edel­lyttää lisäksi joh­tajien tukea, jotta se voidaan aika­tau­lul­li­sesti jär­jestää esi- ja alkuopettajille.

Laura Ran­ta­vuori

KT, yli­opis­ton­lehtori, luokanopettaja

Kohti rela­tio­naa­lista asian­tun­ti­juutta jous­ta­vassa esi- ja alkuopetuksessa

http://​urn​.fi/​U​R​N​:​I​S​B​N​:​9​7​8​-​9​5​2​-​0​3​-​1​1​7​0-4

Lähteet

Bal­duzzi, L., Lazzari, A., Van Laere, K., Boudry, C., Režek, M., Mlinar, M., McKinnon, E. 2019. Lite­rature Review on Tran­si­tions across Early Childhood and Com­pulsory School Set­tings in Europe. Ljubljana: ER

Edwards, A. 2010. Being an Expert Pro­fes­sional Prac­ti­tioner. The Rela­tional Turn in Expertise. Pro­fes­sional and Practice-based Learning. Vol. 3. Dordrecht: Springer

Ran­ta­vuori, L. 2019. Kohti rela­tio­naa­lista asian­tun­ti­juutta jous­ta­vassa esi- ja alkuo­pe­tuk­sessa. Väi­tös­kirja. Tam­pereen yliopisto.

Ukkola, J. & Met­sä­muu­ronen, A. (2021) Mate­ma­tiikan ja äidin­kielen ja kir­jal­li­suuden osaa­minen kol­mannen luokan alussa. KARVI.