Opetussuunnitelman toteutuminen vaatii edelleen jatkuvaa tukea

Yksi näistä dra­maat­ti­sista kään­teistä on ollut lähio­pe­tuksen rajoit­ta­minen ja ope­tuksen siir­tä­minen oppi­laiden ja opis­ke­li­joiden koteihin etä­opis­ke­luksi 18.3.2020 alkaen. Kou­luop­pi­misen tuttu eko­sys­teemi vaihtui vuo­ro­kauden kuluessa eri tavoin toteu­tu­vaksi etä­ope­tuk­seksi. Vain 5–10 % perus­o­pe­tuksen oppi­laista jäi lähiopetukseen.

Val­miudet ja läh­tö­kohdat pulssia nos­tat­tavaan digi­loikkaan olivat hyvin eri­laiset, mutta rajoitteet olivat kai­kille samat. Kou­lu­tuksen jär­jes­tä­jillä on lupa poiketa ope­tus­suun­ni­telman tun­ti­jaosta ja tavoit­teista jossain määrin. Ope­tus­mi­nisteri kir­joitti tvii­tissään (28.3.2020), että etä­ope­tus­jakso ”on myös raskas niin lap­sille, opet­ta­jille kuin van­hem­mille. Siksi on tärkeää muistaa, että nyt voi ja saa laskea hieman rimaa.”

Koulut, opet­tajat, reh­torit ja ope­tus­toimen hal­linto voivat Suo­messa selvitä krii­sistä san­ka­reina, jos nou­da­tetaan ter­veys­vi­ran­omaisten mää­räyksiä ja saadaan kaikki moti­voitua tun­nol­li­siksi etäopiskelijoiksi.

Onko menty riman alta vai yli?

Koro­na­kriisin kes­kellä on hyvä palauttaa mieliin, että elämme edelleen esi- ja perus­o­pe­tuksen ope­tus­suun­ni­tel­ma­uu­dis­tuksen toi­meen­pa­no­vai­hetta ja lukio­kou­lu­tuk­sessa ops-uudistus on kii­rei­sessä vai­heessa. Kou­lu­tuksen arvioin­ti­kes­kuksen teh­tävänä on ollut esi- ja perus­o­pe­tuksen ope­tus­suun­ni­telmien perus­teiden toi­meen­panon arviointi. Se on neli­vuo­tinen arvioin­ti­hanke (2016–2020), ja siitä on nyt jul­kaistu kaksi osa­han­ke­ra­porttia. Tämän vuoden lopulla  jul­kaistaan vielä kaksi raporttia. Tämän vuoden alussa jul­kaistu Näkymiä ops-matkan var­relta -raportti on syytä lukea tarkkaan, koska siinä annetaan suo­si­tuksia myös kunnan opetustoimelle.

Raportin pää­tu­losten mukaan kehit­tä­mis­myön­teinen ilma­piiri, peda­go­ginen joh­ta­minen ja sisäinen yhteistyö edis­tävät ope­tus­suun­ni­telmien sisäl­löl­listen tavoit­teiden saa­vut­ta­mista. Arvioin­ti­tu­losten mukaan opet­tajat ovat ops-uudis­tuksen takia yhä voi­mak­kaammin reflek­toineet omia työ­ta­pojaan sekä hyö­dyn­täneet eri­laisia oppi­mi­sym­pä­ristöjä ja ope­tus­me­ne­telmiä. Paljon hyviä askelia oppi­misen muu­toksen tiellä on siis otettu. Jul­ki­suu­dessa asiat ovat kui­tenkin kään­tyneet lähes pää­laelleen ja ops-uudis­tusta on yri­tetty mus­ta­maalata aivan syyttä.

Yhteiset kes­kus­telut arvoista, oppi­mis­kä­si­tyk­sestä ja ope­tus­suun­ni­telman kes­kei­sistä tavoit­teista ovat kehit­täneet kou­lujen toi­mintaa. Peda­go­gi­sella joh­ta­mi­sella voidaan luoda sosi­aa­linen tila ja rakenne yhteis­työlle ja siten edistää yhteisen ymmär­ryksen syn­ty­mistä. Arviointiin osal­lis­tu­neiden opet­tajien mukaan yhteistyö edistää kaikkea kehit­tä­mis­työtä, ei siis vain ope­tus­suun­ni­telman kehit­tä­mistä. Suo­ri­tetut arvioin­ti­vie­railut osoit­tivat, että vaikka tahtoa kehit­tä­miseen ja yhteis­työhön on, siihen on vain harvoin pys­tytty jär­jes­tämään tar­peeksi aikaa.

Opet­tajien hyvin­voinnin huo­mioiva peda­go­ginen joh­ta­minen ede­sauttaa muu­tos­myön­teistä ilma­piiriä. Arvioin­nissa kävi sel­västi ilmi, että ope­tus­suun­ni­telman perus­teiden uudis­tus­vai­ku­tukset ovat vielä kesken. Esi­mer­kiksi ope­tus­suun­ni­telman mukaisten monia­laisten oppi­mis­ko­ko­nai­suuksien suun­nittelu ja toteutus on esio­pe­tuk­sessa ja perus­kou­luissa hyvällä alulla. Niiden laa­ti­minen on arvioinnin mukaan lisännyt työyh­tei­söissä yhteis­työtä ja yhteissuunnittelua.

Mitä pitäisi vielä tehdä?

Arvioin­ti­ra­por­tissa annetaan kah­deksan kehit­tä­mis­suo­si­tusta, joista val­taosa on sel­laisia, joihin kunnan ope­tus­toimen joh­dossa ja peda­go­gi­sessa joh­ta­mi­sessa olisi kiin­ni­tettävä huo­miota. Aika paljon on siis vielä tehtävä. Seu­raa­vassa on poi­mintoja kehittämissuosituksista.

Kun­ta­ta­solla tul­kinnat ope­tus­suun­ni­telmien nor­meista voivat vaih­della ja yhteisen ymmär­ryksen löy­tä­minen voi olla vaikeaa. Ope­tus­suun­ni­telmien käyt­töönotto on pit­kä­kes­toinen pro­sessi, johon tar­vitaan tukea, ohjausta ja täy­den­nys­kou­lu­tusta. Ope­tus­hal­li­tuksen on sel­key­tettävä käy­tettyjä käsit­teitä ja huo­leh­dittava käyt­töönoton jäl­kei­sestä tuesta, ohjauk­sesta ja täy­den­nys­kou­lu­tuk­sesta. Kun­ta­ta­solla taas tar­vitaan edelleen kes­kus­teluja ope­tus­suun­ni­telmien sisäl­löistä ja niiden kes­kei­sistä käsit­teistä. Kat­tavaan vies­tintään ja tie­dot­ta­miseen kan­nattaa panostaa lisää.

Sel­keällä peda­go­gi­sella joh­ta­mi­sella luodaan edel­ly­tykset esi- ja perus­o­pe­tuksen kehit­tä­mi­selle. Ope­tuksen jär­jes­tä­jällä sekä esio­pe­tuksen ja koulun joh­dolla on kes­keinen rooli ope­tus­suun­ni­telmien sisäl­löl­listen tavoit­teiden läpi­vie­mi­sessä. Muu­tos­joh­ta­minen vaatii stra­te­gisen suun­ni­telman, aikaa, hen­ki­löstön osaa­misen kehit­tä­mistä ja keskustelua.

Yhteistyö esio­pe­tusyk­si­köissä ja kou­luissa edistää toi­min­ta­kult­tuurin muu­tosta, ope­tuksen kehit­tä­mistä ja ope­tus­suun­ni­telmien sisäl­löl­listen tavoit­teiden saa­vut­ta­mista. OPS-uudistus on yhtei­söl­linen oppi­mis­pro­sessi, johon ope­tuksen jär­jes­täjän tulee mää­rä­tie­toi­sesti osal­listaa koko hen­ki­löstö. Yhteis­suun­nit­te­luajan toteu­tu­mi­sesta tulee huo­lehtia ja vuo­ro­vai­kut­teisten työ­ta­pojen käyttöä on lisättävä  sekä hen­ki­löstön kesken että ope­tuk­sessa. Oppi­laiden ja huol­tajien osal­lisuus ei vielä toteudu tavoit­teiden vaa­ti­malla tavalla.

OPS-uudis­tuksen lisäksi monet muut asiat vaa­tivat opet­tajia reflek­toimaan omaa työtään paljon. Ope­tuksen jär­jestäjä voi lie­vittää kii­rettä ja kiireen tuntua resur­soin­nilla. Esio­pe­tusyk­si­köissä ja kou­luissa tulisi keksiä, miten töiden orga­ni­soin­nilla, ajan­käytön suun­nit­te­lulla ja yhteis­työllä päästään parempaan tilan­teeseen. Opet­tajien jak­sa­misen ja hyvin­voinnin huo­mioiva kehit­tä­mis­toi­minta ede­sauttaa myön­teistä ilmapiiriä.

Kes­kustelu oppi­mi­sym­pä­ris­töistä kes­kittyy pääosin fyy­sisten tilojen rajoit­teisiin tai puut­teisiin. Fyy­sisten oppi­mi­sym­pä­ris­töjen tar­kas­te­lussa tulisi kiin­nittää enemmän huo­miota oppi­mista edis­täviin tila­rat­kai­suihin, vaikka tilat oli­si­vatkin haas­tavia tai niiden muuntelu mah­do­tonta. Psyyk­kisten ja sosi­aa­listen oppi­mi­sym­pä­ris­töjen mer­kitys vaatii nykyistä enemmän paneu­tu­mista ja oppi­mi­sym­pä­ris­tö­ajat­telun avartamista.

Perus­o­pe­tuksen ope­tus­suun­ni­telman tulee toimia aidosti ope­tuksen kehit­tä­misen väli­neenä. Arvioin­ti­tu­losten mukaan osa perus­o­pe­tuksen opet­ta­jista ei kui­tenkaan koe ops-perus­teiden, pai­kal­lisen ope­tus­suun­ni­telman tai luku­vuo­si­suun­ni­telman mer­ki­tystä ope­tustyön kehit­tä­mi­sessä suurena. Jokai­sella opet­ta­jalla on kui­tenkin hen­ki­lö­koh­tainen ja opet­ta­jayh­tei­söllä yhteinen vastuu ope­tus­suun­ni­telman haltuun otta­mi­sesta ja hyö­dyn­tä­mi­sestä. Lisäksi ope­tus­suun­ni­tel­ma­työhön liit­tyvää tut­kimus- ja arvioin­ti­tiedon hyö­dyn­tä­mistä tulee lisätä eri­tyi­sesti perusopetuksessa.

Laaja-alaisen osaa­misen ja (monia­laisten) oppi­mis­ko­ko­nai­suuksien kehit­tä­minen ja toteutus on esio­pe­tusyk­si­köissä ja kou­luissa hyvällä alulla. Yhteinen ymmärrys niiden eri tavoit­teista ja mer­ki­tyk­sestä kui­tenkin vaih­telee. Oppi­mis­ko­ko­nai­suudet lisäävät osal­li­suutta ja kehit­tävät yhtei­söl­listä toi­min­ta­kult­tuuria, jos ne suun­ni­tellaan ja toteu­tetaan yhteis­työssä. Arvioin­ti­tu­losten mukaan tämä ei vielä täysin toteudu. Siksi näiden tavoit­teiden toteu­tu­miseen tulisi kiin­nittää huo­miota ja lisätä kehittämispanostuksia.

Kun­nissa muu­tos­pai­netta aiheut­tavat meneillään olevan ope­tus­suun­ni­tel­ma­uu­dis­tuksen lisäksi väestö- ja pal­ve­lu­ra­kenteen muut­tu­minen ja rajal­liset resurssit. Kun­ta­talous on ollut ope­tus­suun­ni­telmien toi­meen­panon ajan tiu­kalla. Esio­pe­tuk­sessa ja perus­kou­luissa jou­dutaan maas­samme toi­mimaan hyvin eri­lai­silla resurs­seilla. Jotta vähäiset resurssit edis­täi­sivät ope­tus­suun­ni­telmien käyt­töön­ottoa par­haalla mah­dol­li­sella tavalla, tulee niiden koh­den­ta­misen suun­nit­teluun osal­listaa esio­pe­tusyk­si­köitä ja kouluja. Resurs­seissa tulisi olla liik­ku­ma­varaa mah­dol­li­sesti ilme­neviin uusiin tarpeisiin.

Mitä vuoden 2020 jälkeen?

Arvioin­ti­ra­portin kes­keinen viesti on se, että ope­tus­suun­ni­telman perus­teiden mukainen oppi­misen muutos esi- ja perus­o­pe­tuk­sessa on hyvällä alulla. Muu­tos­haaste on ollut suuri ja moni­vi­vah­teinen. Olemme yhä ops-mat­kalla, jonka suunta on mää­ri­telty, mutta mää­rän­päätä ei vain vielä näy.

Tämän vuoden lopussa varmaan näemme, mil­laiseen aikaan astumme koro­na­vi­ruse­pi­demian jälkeen. Se on varmaan monessa mie­lessä uuden­lainen aika suo­ma­lai­sessa oppi­misen kehittämisessä.

Oppivat yhteisöt ympäri maa­ilman elävät nyt myös epä­var­muuden aikaa. On pelot­tavaa luopua siitä, miten olemme oppi­misen orga­ni­soineet, ja muuttaa het­kessä perin­teistä toi­mintaa. Mutta tun­te­mat­to­muu­desta rakentuu ajan mittaan uusi todel­lisuus. Meidän on otettava tehok­kaasti käyttöön yhteis­toi­min­nal­li­suuden ja ver­koston voima. Meidän on myös muis­tettava, että yhdessä meillä on kaikki se, mitä haas­teiden voit­ta­miseen tarvitaan.

Peter Johnson

sivis­tys­johtaja, OPPIVA-aktivisti

Karvin esi- ja perus­o­pe­tuksen ops-perus­teiden toi­meen­panon arvioin­ti­ryhmä puheenjohtaja