Kotoa kouluun -toiminta tekee oppilaan nähdyksi ja kuulluksi

Turun ala­kou­luihin suun­nattu Kotoa kouluun -toi­minta tuo per­he­val­men­tajat avuksi, kun kou­lu­pois­saolot huo­les­tut­tavat. Toi­minta lisää yhteis­työtä sekä peh­mentää raja-aitoja koulun ja kodin välillä. Se myös kas­vattaa ymmär­rystä kou­lu­pois­sao­loihin liit­ty­vistä ilmiöistä. 

Kotoa kouluun -toi­minnan kes­kiössä on ala­kou­lui­käisten oppi­laiden kou­lu­pois­sao­lojen vähen­tä­minen. Toi­minta pureutuu ongel­ma­kohtiin, jotka jäävät usein huo­maa­matta muiden haas­teiden alla. Kou­lu­pois­sao­lojen lisäksi esi­mer­kiksi teke­mät­tömät läksyt voivat kasautua ja opettaja ei vält­tä­mättä ole tie­toinen, mil­laisia kou­lun­käyntiin liit­tyviä ongelmia oppilaan kotona on.

Per­he­val­men­tajat ovat huo­manneet suuren tilauksen tämän­kal­tai­selle työlle, joka lisää lasten hyvin­vointia ja sitou­tu­mista kou­lun­käyntiin. Per­heillä, joiden haasteet eivät ole tar­peeksi näkyviä, ei aina ole tahoa, kenen puoleen kääntyä voi­ma­va­rojen ehtyessä. Kotoa kouluun -toi­minta on tulkkina ja siltana tässä välissä sekä madaltaa kyn­nystä ottaa yhteyttä kouluun ja viranomaisiin.

Yksi tärkeä tavoite on näh­dyksi ja kuul­luksi tule­minen. Joskus huo­ma­tuksi tule­minen näkyy välit­tömänä hel­po­tuksena per­heessä, kun asioihin on vihdoin tie­dossa rat­kai­su­keinoja, toteavat toi­min­nassa per­he­val­men­tajina työs­ken­te­levät Monica Essén ja Minna Huu­nonen.

 

Tukikeinoja erilaisiin tarpeisiin

Eri­laiset oppilaat tar­vit­sevat eri­laista tukea. Myös korona-aika on osoit­tanut, että joi­denkin kou­lun­käynti hyötyi etä­työs­ken­telyn tuo­masta rau­hasta, jolloin paluu lähio­pe­tukseen voi olla kynnys. Toi­saalta oppilaat, joilla on haas­teita vaikkapa hah­mot­ta­mi­sessa tai teh­tävien val­miiksi saat­ta­mi­sessa, eivät saaneet vetoapua etä­ope­tuk­sesta. Näistä koke­muk­sista on hyötyä poh­dit­taessa ihan­teel­lisia tuki­keinoja ja -väli­neitä opis­ke­le­misen auttamiseksi.

Usein pitkään tais­telleet van­hemmat voivat olla väsy­neitä ja yksin asian kanssa, jos ongelma kouluun läh­te­mi­sessä ei näy vält­tä­mättä vielä kou­lussa. Opettaja voi joutua jät­tämään täl­laisen lapsen vähälle huo­miolle, jos luo­kassa on paljon vai­keampia tapauksia, Essén kertoo.

Yhdessä asia­kas­ryh­mässä ongelmat ja jän­nit­ty­neisyys eivät näy aka­tee­mi­sella tasolla vaan ennem­minkin sosi­aa­li­sissa suh­teissa ja esi­mer­kiksi siir­ty­mä­ti­lan­teissa kouluun. Osa lap­sista voi olla myös tai­tavia peit­tämään haasteet kou­lussa, ja kou­lu­päivän kuor­mitus pur­kautuu vasta kotona, Huu­nonen toteaa.

Myös avun pyy­tä­minen voi olla lap­selle haas­tavaa. Äänekäs häi­ritsevä käyt­täy­ty­minen erottuu luo­kassa hel­posti, mutta hil­jai­semman oppilaan haasteet ja kasau­tuneet kou­lu­teh­tävät ovat vaa­rassa jäädä huomaamatta.

Posi­tii­vinen havainto on, että kysymys on vain harvoin pel­kästään kou­lu­kiusaa­mi­sesta, vaan sen sijaan muista haas­teista, Essén kertoo. Ala­kou­lui­käisten koh­dalla ongelmana ei ole myöskään lint­saa­minen, vaan pikem­minkin per­heiden kuor­mit­tu­neisuus ja tähän liittyvä tiedon puute kodin ja koulun välillä.

 

”Kannettu lapsi ei koulussa pysy”

Ajatus siitä, että per­he­val­men­tajat haki­sivat kaikki asiak­kaana olevat lapset kon­kreet­ti­sesti kouluun, ver­tautuu Essénin ja Huu­nosen näke­myksen mukaan kaivoon kan­nettuun veteen.

Oleel­lista on sel­vittää juu­risyy, miksi lapsi ei mene kouluun, ja sovittaa tuki­toimet sen mukaan, Huu­nonen toteaa.

Kotoa kouluun -toi­minnan valttina on myös avoimuus ja luottamus.

Emme tee yhtään puhelua tai kes­kus­telua yhteis­työ­ta­hojen kanssa ilman että asiakkaan perhe on tie­toinen asiasta ja heiltä on saatu lupa kertoa perheen asioista, Huu­nonen kertoo.

 

Tavoitteena koko maan laajuinen malli

Toi­minta alkoi keväällä 2021 ja kestää vuoden 2022 loppuun, mutta tavoit­teena on saada työlle jatkoa. Tuloksia voidaan hyö­dyntää myös muualla Suo­messa, mikä on myös Essénin ja Huu­nosen toive. Ongelmiin halutaan puuttua ennal­taeh­käi­se­västi jo ala­kou­lussa, jotta oppilas saa tukea hyvissä ajoin ennen ylä­koulua. Toi­minnan tar­koi­tuksena on näin nostaa kaikki lapset samalle viivalle.

Per­he­val­men­tajat toi­vovat, että tie­toisuus toi­min­nasta lisääntyy niin, että apua voi kysyä hyvin mata­lalla kyn­nyk­sellä: mitä var­hai­sem­massa vai­heessa ongelmiin pääsee kiinni, sitä parempia tuloksia syntyy.

Suurin tavoite on lisätä ymmär­rystä ja madaltaa raja-aitoja, jotta perheet saavat apua silloin kun he tar­vit­sevat sitä ja ennen kuin asiat ovat liian vai­keita, Essén summaa.

Monica Essén

Minna Huu­nonen