Opetussuunnitelman toteutuminen vaatii edelleen jatkuvaa tukea

23.06.2020 | Blogi

Maaliskuussa perinteinen kouluoppiminen on törmännyt Suomessa ja globaalistikin terveysviranomaisten asettamiin rajoitteisiin, joiden kestoa emme vielä tiedä. Valtiollinen johto on ryhtynyt rajoittamaan tuttuja elämäntapoja kovilla keinoilla koronavirusepidemian leviämisen hidastamiseksi. 

Yksi näistä dramaattisista käänteistä on ollut lähiopetuksen rajoittaminen ja opetuksen siirtäminen oppilaiden ja opiskelijoiden koteihin etäopiskeluksi 18.3.2020 alkaen. Kouluoppimisen tuttu ekosysteemi vaihtui vuorokauden kuluessa eri tavoin toteutuvaksi etäopetukseksi. Vain 5–10 % perusopetuksen oppilaista jäi lähiopetukseen.

Valmiudet ja lähtökohdat pulssia nostattavaan digiloikkaan olivat hyvin erilaiset, mutta rajoitteet olivat kaikille samat. Koulutuksen järjestäjillä on lupa poiketa opetussuunnitelman tuntijaosta ja tavoitteista jossain määrin. Opetusministeri kirjoitti tviitissään (28.3.2020), että etäopetusjakso ”on myös raskas niin lapsille, opettajille kuin vanhemmille. Siksi on tärkeää muistaa, että nyt voi ja saa laskea hieman rimaa.”

Koulut, opettajat, rehtorit ja opetustoimen hallinto voivat Suomessa selvitä kriisistä sankareina, jos noudatetaan terveysviranomaisten määräyksiä ja saadaan kaikki motivoitua tunnollisiksi etäopiskelijoiksi.

Onko menty riman alta vai yli?

Koronakriisin keskellä on hyvä palauttaa mieliin, että elämme edelleen esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksen toimeenpanovaihetta ja lukiokoulutuksessa ops-uudistus on kiireisessä vaiheessa. Koulutuksen arviointikeskuksen tehtävänä on ollut esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden toimeenpanon arviointi. Se on nelivuotinen arviointihanke (2016–2020), ja siitä on nyt julkaistu kaksi osahankeraporttia. Tämän vuoden lopulla  julkaistaan vielä kaksi raporttia. Tämän vuoden alussa julkaistu Näkymiä ops-matkan varrelta -raportti on syytä lukea tarkkaan, koska siinä annetaan suosituksia myös kunnan opetustoimelle.

Raportin päätulosten mukaan kehittämismyönteinen ilmapiiri, pedagoginen johtaminen ja sisäinen yhteistyö edistävät opetussuunnitelmien sisällöllisten tavoitteiden saavuttamista. Arviointitulosten mukaan opettajat ovat ops-uudistuksen takia yhä voimakkaammin reflektoineet omia työtapojaan sekä hyödyntäneet erilaisia oppimisympäristöjä ja opetusmenetelmiä. Paljon hyviä askelia oppimisen muutoksen tiellä on siis otettu. Julkisuudessa asiat ovat kuitenkin kääntyneet lähes päälaelleen ja ops-uudistusta on yritetty mustamaalata aivan syyttä.

Yhteiset keskustelut arvoista, oppimiskäsityksestä ja opetussuunnitelman keskeisistä tavoitteista ovat kehittäneet koulujen toimintaa. Pedagogisella johtamisella voidaan luoda sosiaalinen tila ja rakenne yhteistyölle ja siten edistää yhteisen ymmärryksen syntymistä. Arviointiin osallistuneiden opettajien mukaan yhteistyö edistää kaikkea kehittämistyötä, ei siis vain opetussuunnitelman kehittämistä. Suoritetut arviointivierailut osoittivat, että vaikka tahtoa kehittämiseen ja yhteistyöhön on, siihen on vain harvoin pystytty järjestämään tarpeeksi aikaa.

Opettajien hyvinvoinnin huomioiva pedagoginen johtaminen edesauttaa muutosmyönteistä ilmapiiriä. Arvioinnissa kävi selvästi ilmi, että opetussuunnitelman perusteiden uudistusvaikutukset ovat vielä kesken. Esimerkiksi opetussuunnitelman mukaisten monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelu ja toteutus on esiopetuksessa ja peruskouluissa hyvällä alulla. Niiden laatiminen on arvioinnin mukaan lisännyt työyhteisöissä yhteistyötä ja yhteissuunnittelua.

Mitä pitäisi vielä tehdä?

Arviointiraportissa annetaan kahdeksan kehittämissuositusta, joista valtaosa on sellaisia, joihin kunnan opetustoimen johdossa ja pedagogisessa johtamisessa olisi kiinnitettävä huomiota. Aika paljon on siis vielä tehtävä. Seuraavassa on poimintoja kehittämissuosituksista.

Kuntatasolla tulkinnat opetussuunnitelmien normeista voivat vaihdella ja yhteisen ymmärryksen löytäminen voi olla vaikeaa. Opetussuunnitelmien käyttöönotto on pitkäkestoinen prosessi, johon tarvitaan tukea, ohjausta ja täydennyskoulutusta. Opetushallituksen on selkeytettävä käytettyjä käsitteitä ja huolehdittava käyttöönoton jälkeisestä tuesta, ohjauksesta ja täydennyskoulutuksesta. Kuntatasolla taas tarvitaan edelleen keskusteluja opetussuunnitelmien sisällöistä ja niiden keskeisistä käsitteistä. Kattavaan viestintään ja tiedottamiseen kannattaa panostaa lisää.

Selkeällä pedagogisella johtamisella luodaan edellytykset esi- ja perusopetuksen kehittämiselle. Opetuksen järjestäjällä sekä esiopetuksen ja koulun johdolla on keskeinen rooli opetussuunnitelmien sisällöllisten tavoitteiden läpiviemisessä. Muutosjohtaminen vaatii strategisen suunnitelman, aikaa, henkilöstön osaamisen kehittämistä ja keskustelua.

Yhteistyö esiopetusyksiköissä ja kouluissa edistää toimintakulttuurin muutosta, opetuksen kehittämistä ja opetussuunnitelmien sisällöllisten tavoitteiden saavuttamista. OPS-uudistus on yhteisöllinen oppimisprosessi, johon opetuksen järjestäjän tulee määrätietoisesti osallistaa koko henkilöstöYhteissuunnitteluajan toteutumisesta tulee huolehtia ja vuorovaikutteisten työtapojen käyttöä on lisättävä  sekä henkilöstön kesken että opetuksessa. Oppilaiden ja huoltajien osallisuus ei vielä toteudu tavoitteiden vaatimalla tavalla.

OPS-uudistuksen lisäksi monet muut asiat vaativat opettajia reflektoimaan omaa työtään paljon. Opetuksen järjestäjä voi lievittää kiirettä ja kiireen tuntua resursoinnilla. Esiopetusyksiköissä ja kouluissa tulisi keksiä, miten töiden organisoinnilla, ajankäytön suunnittelulla ja yhteistyöllä päästään parempaan tilanteeseen. Opettajien jaksamisen ja hyvinvoinnin huomioiva kehittämistoiminta edesauttaa myönteistä ilmapiiriä.

Keskustelu oppimisympäristöistä keskittyy pääosin fyysisten tilojen rajoitteisiin tai puutteisiin. Fyysisten oppimisympäristöjen tarkastelussa tulisi kiinnittää enemmän huomiota oppimista edistäviin tilaratkaisuihin, vaikka tilat olisivatkin haastavia tai niiden muuntelu mahdotonta. Psyykkisten ja sosiaalisten oppimisympäristöjen merkitys vaatii nykyistä enemmän paneutumista ja oppimisympäristöajattelun avartamista.

Perusopetuksen opetussuunnitelman tulee toimia aidosti opetuksen kehittämisen välineenä. Arviointitulosten mukaan osa perusopetuksen opettajista ei kuitenkaan koe ops-perusteiden, paikallisen opetussuunnitelman tai lukuvuosisuunnitelman merkitystä opetustyön kehittämisessä suurena. Jokaisella opettajalla on kuitenkin henkilökohtainen ja opettajayhteisöllä yhteinen vastuu opetussuunnitelman haltuun ottamisesta ja hyödyntämisestä. Lisäksi opetussuunnitelmatyöhön liittyvää tutkimus- ja arviointitiedon hyödyntämistä tulee lisätä erityisesti perusopetuksessa.

Laaja-alaisen osaamisen ja (monialaisten) oppimiskokonaisuuksien kehittäminen ja toteutus on esiopetusyksiköissä ja kouluissa hyvällä alulla. Yhteinen ymmärrys niiden eri tavoitteista ja merkityksestä kuitenkin vaihtelee. Oppimiskokonaisuudet lisäävät osallisuutta ja kehittävät yhteisöllistä toimintakulttuuria, jos ne suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä. Arviointitulosten mukaan tämä ei vielä täysin toteudu. Siksi näiden tavoitteiden toteutumiseen tulisi kiinnittää huomiota ja lisätä kehittämispanostuksia.

Kunnissa muutospainetta aiheuttavat meneillään olevan opetussuunnitelmauudistuksen lisäksi väestö- ja palvelurakenteen muuttuminen ja rajalliset resurssit. Kuntatalous on ollut opetussuunnitelmien toimeenpanon ajan tiukalla. Esiopetuksessa ja peruskouluissa joudutaan maassamme toimimaan hyvin erilaisilla resursseilla. Jotta vähäiset resurssit edistäisivät opetussuunnitelmien käyttöönottoa parhaalla mahdollisella tavalla, tulee niiden kohdentamisen suunnitteluun osallistaa esiopetusyksiköitä ja kouluja. Resursseissa tulisi olla liikkumavaraa mahdollisesti ilmeneviin uusiin tarpeisiin.

Mitä vuoden 2020 jälkeen?

Arviointiraportin keskeinen viesti on se, että opetussuunnitelman perusteiden mukainen oppimisen muutos esi- ja perusopetuksessa on hyvällä alulla. Muutoshaaste on ollut suuri ja monivivahteinen. Olemme yhä ops-matkalla, jonka suunta on määritelty, mutta määränpäätä ei vain vielä näy.

Tämän vuoden lopussa varmaan näemme, millaiseen aikaan astumme koronavirusepidemian jälkeen. Se on varmaan monessa mielessä uudenlainen aika suomalaisessa oppimisen kehittämisessä.

Oppivat yhteisöt ympäri maailman elävät nyt myös epävarmuuden aikaa. On pelottavaa luopua siitä, miten olemme oppimisen organisoineet, ja muuttaa hetkessä perinteistä toimintaa. Mutta tuntemattomuudesta rakentuu ajan mittaan uusi todellisuus. Meidän on otettava tehokkaasti käyttöön yhteistoiminnallisuuden ja verkoston voima. Meidän on myös muistettava, että yhdessä meillä on kaikki se, mitä haasteiden voittamiseen tarvitaan.

Peter Johnson

sivistysjohtaja, OPPIVA-aktivisti

 

Karvin esi- ja perusopetuksen ops-perusteiden toimeenpanon arviointiryhmä puheenjohtaja

 

 

 

 

 

Peter Johnson

Peter Johnson

Sivistysjohtaja, OPPIVA-aktivisti